#352 Ma 30.04.2012 Diélette, Ranska

Eipä taida saada täältä vappujuomana simaa eikä mutusteltavaksi tippaleipiä. Vaikka hauskapa tuota olisi yrittää moisia etsiä paikallisista pikkukaupoista.

Heikolla ranskankielentuntemuksella saisi varmasti aikaiseksi monta väärinkäsitystä. Tosin tässä kylässä ei juuri kauppoja ole. Itse Diélette tuntuu käsittävän tämän sataman ja pari hassua tönöä. Päivästä kiipesimme mäkeä ylöspäin läheiseen kylään, josta löytyi tupakkikauppa, apteekki ja ilmeisesti jonkinlainen kauppa. Kaikki muut paitsi tupakkikauppa olivat kiinni, joten jäi ostokset vähänlaisiksi.

Jatkamme huomenna matkaa Cherbourgiin. St.Vaast-la-Hougue jonne ajattelimme mennä suoraan ei oikein onnistu, kun pitää saada niin monta asiaa loksahtamaan yhteen: Lähtö Diélettessä lähempänä ylävettä, Alderney raceen släkillä (vuorovesivirran suunta vaihtuu ja hetken aikaa virtaa ei juuri ole) ja saapua St.Vaast-la-Hougueen ylävedellä. Ei onnistu, joten menemme Cherbourgiin, jossa pitäisi päästä ainakin käymään kaupoilla. Sieltä jatkanemme matkaa suoraan Le Havreen, vaikka mieli tekisi vielä käydä katselemassa tuota Normandian maihinnousurannikkoa. Mutta ehkäpä sitä pitää mennä, kun sää sallii. Seuraavalla kerralla sitten...

#351 Su 29.04.2012 Diélette, Ranska

Jollat harjoittelemassa uloimmassa satama-altaassa

Aamulla kippari havahtui unesta, jossa oli tulipalo käynnissä. Silmät auki saatuaan veneessä haisi tosiaan savulle, mutta tulipaloa ei näkynyt missään. Pepin kanssa aamulenkille lähtiessä satamasta paljastui savun aiheuttaja; paikallinen farmari oli grillailemassa lihaa ja kanaa auton perässä vedettävässä grillikopissa. Ostimme yhden kokonaisen kanan päivälliseksi ja hyvää oli. Aivan erimakuisia kuin S-marketin pikkuruiset kloonikanat.

Tuopa se melkein oli sitten päivän kohokohta, kanan syöminen. Muilta osin vettä on tullut kaatamalla ja rakeitakin niin että ranta muuttui hetkeksi valkoiseksi. Tuultakin on taas riittänyt. Kyllä on niin erilaisen oloinen tuuli, kun täällä rupeaa puhaltamaan voimalla. Ei kotona ole tämän "tuntuisia" tuulia koskaan. Voima joka tämänkin päivän tuulessa on, on aivan uskomaton. Taas on näkynyt satamassa repeytyneitä keulapurjeita ja yhdestä telakoituneesta veneestä repeytyi sprayhood kahtia.

Me pääsemme jatkamaan matkaa ilmeisesti tiistaina. Ensi viikolla tuulet heikkenevät selkeästi ja ehkäpä se korkeapainekin viimein saapuu tänne.

#350 La 28.04.2012 Diélette, Ranska

Tänään on vettä tihuttanut oikeastaan koko päivän ja tuultakin on reippaasti. Tosin satamassa tuuli ei juuri tunnu, mutta aallonmurtajalta katsottuna merellä on melkoinen mylläkkä. Ilmeisesti kuitenkin säätila on pikkuhiljaa muuttumassa ja tännepäin olisi tulossa korkeapaine. Uskoo ken näkee...

Nätillä paikalla kyllä tämä satama. Ympärillä ei oikeastaan ole muuta kuin pikkuinen kylä ja vihreitä peltoja, joissa hevoset ja lehmät käyskentelevät. Huomattavasti hauskempia tällaiset paikat, kuin isot kaupungit. Olemmekin miettineet, että jätämme mahdollisesti Cherbourgin väliin ja jatkamme matkaa St.Vaast-la-Hougueen, joka on Cherbourgista itään.

Illasta kävi jälleen Ranskan tulli kylässä. Tarkastus kyllä oli lyhyt, kun sanoimme, että meidät tullattiin juuri kaksi viikkoa sitten St.Malossa. Virkailijat soittivat jonnekin ja tarkistivat asian. Kyselivät myös onko meillä tullauksesta paperia, mutta emme moista pyytäneet, kun tulli on vain kaksi kertaa käynyt kylässä vuoden aikana, niin eipä tuosta suurempaa haittaa ole ollut. Kun olivat saaneet vahvistuksen, että meidät oli tullattu St.Malossa, niin juttu kääntyikin enemmän veneeseen. Varsinkin vanhempi tullivirkailija oli kiinnostunut veneestä enemmänkin asianharrastajana kuin virkamiehenä. Ainakin kysymykset veneen syväyksestä, mallista, pituudesta, mastosta, painosta ja veneen purjehdusominaisuuksista viittasivat siihen. Ihasteli myös varsinkin sitä, että veneessä on jopa näin vanhaksi kipoksi suurimmaksi osaksi seisomakorkeus sisällä. Juttu sujui niin hyvin, että yksi virkailijoista unohti hanskansakin meille. Leena kipaisi myöhemmin viemässä hanskat virkailijoille, kun nämä kiipesivät pois sveitsiläisestä veneestä, jonka tullasivat meidän jälkeen.

#349 Pe 27.04.2012 St.Malo, Ranska - Diélette, Ranska

Vielä muuta sentti varmuuden vuoksi...

Lähdimme kahdeksan maissa liikkeelle, mutta jouduimme hetken pyörimään satama-altaassa ja odottelemaan, että St.Malon ja Englannin väliä sahaava lautta pääsi laituroitumaan. Lopulta vihreät valot syttyivät merkiksi, että satamasta saa ajaa ulos.

Merellä tuuli ennusteista huolimatta ihan kiitettävästi ja pääsimme jonkin aikaa myötätuulessa genuan voimalla. Lopulta kuitenkin tuuli rupesi heikkenemään ja avustimme menoa moottorilla. Myöhään iltapäivällä tuuli lopulta tyyntyi kokonaan. Matkan aikana kävi myös delfiinit jälleen pikavisiitillä, mutta niillä oli selkeästi kiire, kun uivat vain veneen ali ja jatkoivat matkaa. Mahtoikohan järjetön määrä kalastusverkkoja pitkin poikin haitata menoa?

Diéletten edustalla olimme kahdeksan maissa. Hämmennystä aiheutti merelle paistavat punaiset valot, jotka kaiken järjen mukaan olivat valot itse sisempään satama-altaaseen, jossa on "kynnys", joka pitää veden satamassa. Ulomman satama-altaan tukkona kuitenkin oli ruoppaaja, joka ei VHF:ään vastaillut, kun yritimme huhuilla, että voiko satamaan ajaa vai ovatko valot kieltämässä ajon koko satamaan. Sataman edustalla oli ankkurissa myös purjevene, jonka kippari oli tunnistavinaan Kanaalin saarilta peräisin olevaksi veneeksi (punainen leijonalippu saalingissa ja perässä kotipaikkaa merkaamassa: CH, Channel Islands?). Ajoimme kyseisen veneen viereen ja kohteliaalla oxfordin englannilla kyselimme, että onko satama suljettu? Vastauksena tuli käsien levittelyä ja ranskankielistä selostusta veden mataluudesta. CH merkintä veneen perässä siis tarkoittikin Cherbourgia...

Emme uskoneet ranskalaisten selostusta veden mataluudesta vaan ajoimme varovaisesti kohti ruoppaajaa, joka tekikin kohteliaasti tilaa meille, jotta pääsimme ajamaan syvimmässä kohdassa. Pääsimme mukavasti ulomman sataman odotuslaituriin ja hetken kuluttua ankkurissa olleet ranskalaiset seurasivatkin meitä. Odottelimme reilun tunnun verran, jotta kynnyksen päälle olisi tarpeeksi vettä ja ajoimme sisempään satamaan, joka on hieman paremmassa suojassa.

Olemme Diélettessä varmaankin maanantaihin saakka, jolloin jatkamme Cherbourgiin. Kanaalin saaret meiltä jäävät väliin, kun karvaisin miehistöjäsen ei ole tervetullut saarille. VHF:stä luki Jerseyn rannikkovartiosto vielä tiedotetta, että eläinten on saavuttava "virallista" lautta- tai lentoyhteyttä käyttäen. Kysyimme asiasta vuosi sitten suoraan Guernseyltä ja Jerseyltä, mutta ei auta vaikka Pepillä on kaikki mahdollisest paperit terveydentilasta ja vaikka olisi mennyt ilmoittautumaan rannikkovartiostolle, niin omalla veneellä ei Englannin maaperälle saa tulla koiran kanssa. Olisi käytettävä "virallista" lautta- tai lentoyhteyttä.

St.Malo, Ranska - Diélette, Ranska: 64 mpk
Kokonaismatka: 3831 mpk

#348 To 26.04.2012 St.Malo, Ranska

Ollaan tänää lastattu veneeseen sapuskaa, vettä ja dieseliä, kun huomenissa pääsemme viimein ainakin yhden hyppäyksen eteenpäin Diéletteen saakka. Dieseliä piti varata mukaan, kun nyt sitten taas ollaankin toisessa ääripäässä ja huomenna ei pitäisi tuulla yhtään tippaa. Kunnes taas lauantaina rupeaakin puhaltamaan oikein kunnolla. Diéletessä ilmeisesti vietämme taas jokusen päivän tuulta pidelleen.

Satamakonttorissa eivät edes meitä enää muistaneet ja kysyivät, että tulimmeko me juuri satamaan? Piti selittää, että ollaan täällä oltu jo kohta kaksi viikkoa ja oltaisiin viimein lähdössä.

#346 Ti 24.04.2012 St.Malo, Ranska

Omaha Beachin länsipääty. Näkymä kohti Point du Hoc:ia.

Lähdimme aamusta ajelemaan kohti Normandiaa. Herätyskelloa ei edes tarvinnut tarkistaa, kun ujeltava tuuli sai meidät ylös jo hyvissä ajoin ennen herätyskelloa. Suurin osa matkasta ajeltiin moottoritietä, mutta St.Lô:n jälkeen reitti muuttuikin melkoiseksi maaseutuajeluksi. Ei ihme, että vuokraamon nainen suositteli navigaattoria määränpäämme kuultuaan. Omaha Beachin länsipäässä Viervielle-sur-Merin edustalla olimme ennen yhtätoista.

Kävelimme puoleenväliin maihinnousurantaa nousuveden noustessa koko ajan korkeammalle. Maihinnousu tapahtui alavedellä ja osa joukoista joutui juoksemaan tai ryömimään lähes puolenkilometrin matkan mereltä rantakivetyksen suojaan. Ottamissamme valokuvissa matka näyttää lyhyeltä, johtuen juuri korkeasta vedestä. Maihinnousurannan puolessa välissä olevilta muistomerkeiltä kävelimme takaisin autolle ja ajoimme rannan itäpäähän. Kokonaisuudessaan ranta on kuutisen kilometriä pitkä.

Yllätyksenä tuli kuinka korkea rantatörmä itse asiassa on. Vaikka maisema näyttää nykyään toisenlaiselta kuin mitä se aamulla 6.6.1944 oli, niin ei kovin paljon mielikuvitusta tarvitse, kun tajuaa kuinka hurja paikka kyseessä on ollut. Edessä lähes puolikilometriä pelkkää hiekkaa ja korkealta rantatörmältä ammutaan kohti kaikella mahdollisella.

Asutusta aivan rannan tuntumassa vuonna 1944 on ollut huomattavasti vähemmän ja tie ei ole mennyt koko rannan matkaa niinkuin nykyään, jotta ilmeisesti turistibussit pystyvät ajamaan koko maihinnousurannikon läpi. Lisäksi alkuperäinen aallonmurtaja on hävinnyt sekä rantakivetys, joka tarjosi amerikkalaisille sotilaille jonkin verran suojaa.

Hankalahan maisemasta on enää tajuta, että rannalle kuoli lähes kolmetuhatta amerikkalaista ja tuhat saksalaista.

Näkymä puolesta välistä rantaa kohti länttä

Kävimme myös Point du Hoc:issa, jonne amerikkalaiset rangersit hyökkäsivät kiipeämällä pystysuoraa kallioseinää. Lisäksi kävimme Amerikkalaisella sotilashautausmalla Colleville-sur-Mer:issä, jonne on haudattu lähes kymmenentuhatta amerikkalaista sotilasta, jotka kaatuivat Euroopassa.

Paluumatka St.Malon olikin melkoinen seikkailu tai enemmänkin rallin pikataival. Navigaattorin asetukset ilmeisesti etsivät vain kilometreissä lyhintä mahdollista reittiä eikä mitenkään taloudellisinta taikka nopeinta reittiä. Meinaan sellaisille kinttupoluille navigaattori meidät johdatti, että yhdessä vaiheessa jo loppui usko laitteeseen ja yritimme päästä omin avuin hiukka isommalle tielle, mutta eihän se oikein onnistunut. Lopulta oli mentävä sinne minne navigaattori vie. Tiet olivat niin kapeita, että kahden auton kohdatessa piti kieli poskessa ajella ojan puolella, kuolleita kulmia lähes joka mutkassa, maatalot peittämässä näkyvyyttä tielle ja tiet uponneet peltojen väliin niin ettei mitään näe. Tuollaista pikataivalta ajelimme lähes puolet paluumatkasta ennenkuin pääsimme viimein takaisin moottoritielle. Hauskahan se tuota maaseutua oli nähdä, mutta ei sitä kovin hauska ollut ajella.

Näkymä rantatörmältä rannalle

Point du Hoc

#345 Ma 23.04.2012 St.Malo, Ranska

Olemme siis edelleen St.Malossa...jos joku ei vielä sitä tiedä? Perjantaista tosiaan pääsemme näillä näkymin lähtemään liikkeelle ja ilmeisesti lauantaina ehdimme Cherbourgiin, ennenkuin seuraavat matalapaineet jälleen saapuvat paikalle. Cherbourg on hieman surkea paikka mennä tällä hetkellä tässä surkeimmastakin surkeimmassa lätäkössä, koska siellä on venemessut menossa. Joudumme mahdollisesti killumaan ankkurissa, mutta satama on kuitenkin suojaisa, vaikka tuulet noiden parin päivän jälkeen taas ennusteiden mukaisesti kovenevat. Keskituuli ennusteiden mukaisesti kanaalin saarilla ylihuomenna on 45 solmua! Emme kyllä enää yhtään ihmettele, että briteillä on niin hirveä hinku päästä Välimerelle. Eihän tästä lätäköstä nauti kukaan!

Kävimme tänään vuokraamassa auton. Saimme sitikan, ei sentään rättisitikkaa. Vuokraamon nainen oli hiukka myöhässä, joten odottelimme hyvän tovin ennenkuin nainen saapui paikalle. Espanjassa tämä ei olisi ihmetyttänyt ollenkaan, mutta täällä se kummeksutti hieman. St.Malo on kyllä sangen veikeä paikka ajella autolla, jää Kallion ja Kasarmikadun kulmat Helsingissä toiseksi. St.Malo on sellainen sekahärdeli kaikenlaisia ihmeellisiä liittymiä, risteyksiä, liikenneympyröitä, kapeita kaksisuuntaisia kujia (joiden varsille vielä on parkkeerattu autoja), että olisi siinä Suomessa jollain liikennesuunnittelijalla ihmettelemistä. Ei meinannut mitään selkoa saada miten täällä pitäisi ajella. Ranskalaisilla on toki aika reipas tyyli ajella ja hieman soveltaen liikennesääntöjä, joten mukaan kyllä pääsee, kunhan vaan kantti kestää. Onneksi saatiin pikkanen auto mikä tuntuu olevan paikallisillakin se suosituin vaihtoehto.

Lähdetään huomisaamusta ajelemaan kohti Vierville-sur-Meriä. Vietetään päivä tuolla Omaha beachin tietämissä katsellen aluetta ja ollaan taas illasta veneellä.

#344 Su 22.04.2012 St.Malo, Ranska

Sääennusteita on tullut "hieman" tässä katseltua ja ilmeisesti ensi viikolla päästään liikkeelle. Näillä näkymin perjantaista. Välissä olisi ainakin yksi kunnollinen päivä, mutta joutuisimme joka tapauksessa odottelemaan seuraavassa satamassa, jotta pääsemme Alderney racesta läpi, joka on viimeinen näistä kovemmista vuorovesivirroista. Itse asiassa kyseinen virtaus on kaikista voimakkain, jopa yli kymmentä solmua.

Päivästä kävelimme St.Malon ympäri muurinharjaa pitkin. Maisemat ovat kyllä hienoja, joten voitaisiin olla jumissa huonommassakin paikassa. Joka paikassa oli varoituksia voimakkaasta vuorovedestä ja aalloista, jotka voivat pyyhkäistä varomattoman mennessään. Eipä tuolla merellä hirvittävää aallokkoa ole. Tässä on välissä aina tyyniä hetkiä tummien pilvien välissä.

Huomenna olisi tarkoitus etsiskellä vuokra-autoa ja tiistaina lähteä ajelemaan Normandiaan.

Kuvat etualalla uima-allas, jonka vuorovesi täyttää

#343 La 21.04.2012 St.Malo, Ranska

Lunta!

Sääennusteet oli jälleen hieman muuttuneet ja kovemmaksi oli tälle päivälle ennusteet menneet yön aikana. Hankala ennustaa tuulia näiden useiden matalapaineden alla. Eli kyllä me tässä istutaan kuin tatit, kunnes suurin osa matalapaineista on poistunut. Tälläkin hetkellä tuulee todella vihaisesti ja taivaalta tulee rakeita sellaisella voimalla ja määrällä, että mahtaakohan kohta joku isompi jääkimpale tulla kannesta läpi.

Päivästä oli kyllä ihan kiva auringonpaistekin välillä ja lämmintä. Pepin kanssa käytiin kuivuvalla alueella kävelyllä. Hieman oli karvaisella miehistönjäsenellä kiipeämistä portaissa laiturilta tasaiselle maalle, kun lähdettiin juuri matalimman veden aikaan. Itsekin sai kiivetä tosissaan ja alaspäin tullessa olla tarkka askelista.

Rannalla oli jokunen ranskalainen kaivelemassa esiin meren antimia. Täällähän saa tosiaan rannoilta kerätä simpukoita ja muuta syötävää mitä merestä löytää. Mutta vain omaan käyttöön, myyntiin niitä ei saa pistää. Olisi tullut halpa reissu, kun ois vain kaivettu murkinat rannoilta...

#342 Pe 20.04.2012 St.Malo, Ranska

Päivä on kulunut lähinnä sääennusteita tuijottaessa tunnin välein. Eipä noissa paljoa ole tuijottamista, ilmeisesti istutaan tässä ja pitkään. Merialueista, joissa me olemme tämän reissun aikana seilanneet, niin Biskajasta ja Lyonin lahdesta on selvät varoitukset, että noilla alueilla saattaa silloin tällöin tuulla voimakkaasti. Painotus sanoilla, silloin tällöin. Kyllähän noilla alueilla silloin tällöin tosiaan tuuli voimakkaasti, mutta siellä sentään tiesi, että tuulet eivät kovin montaa päivää kestä, kun ne yleensä johtuivat ohimenevistä säärintamista tai niiden kohtaamisista. Toisin kuin Englannin kanaalissa. Olettanut aina, että valitus surkeasta Englannin säästä on edes aavistuksen liioittelua, mutta kyllä se paikkansa pitää. Tilanne on aivan sama kuin viime kesänä. Azorien korkeapaine heikkenee ja päästää kaikki matalapaineet Lontoon päälle seisomaan ja kun Lontoon päältä matalapaine kuolee, niin seuraava on jo Irlannin päällä valmiina jämähtämään Lontoon päälle. Tämän reissun kokemuksella Englannin kanaalin täytyy olla kyllä surkein merialue mitä tältä pallolta löytyy. Ei tee mieli tulla toiste...

Kyllähän tänäänkin on ollut täysin tyyniä hetkiä ja heikkoja tuulia, mutta kun taivaanrantaan ilmestyy seuraava ukkospilvi, joka syytää vettä ja rakeita, niin tuulet ovat heti +30 solmua. Kaikista ärsyttävin säätila tällainen, kun tietää, että hyvällä tuurilla voisi mennä ja huonolla tuurilla päätyä "Schettinoksi". Täytyy vaan tässä hokea itselleen, ettei ole olemassa sellaisia ihmeitä, kuin vanhoja ja rohkeita seiloreita...

Noh se siitä säästä, me rupeamma täällä opiskelemaan ranskaa ja jäämme tänne. Ainakin on tarkoitus ensi viikolla vuokrata auto ja lähteä auton kanssa katsomaan Normandin mahinnousirannikkoa. Tarkoitus oli veneellä käydä katsomassa noita paikkoja, mutta jahka tuo sää tästä joskus tyyntyy, niin sitten täytyy vaan mennä tukkaputkella eteenpäin eikä jäädä ihailemaan maisemia. Tarkoitushan meillä on päästä Amsterdamiin, josta Leenan pitää lentää takaisin kotiin ja töihin. Kippari saa toivottavasti Amsterdamiin vaihtomiehistön. Tuohon miehistön vaihtumiseen on kyllä edelleen vallan hyvin aikaa, joten jos seuraavan puolentoista kuukauden aikana on edes kymmenen päivää siedettäviä olosuhteita niin ehdimme kyllä Amsterdamiin ja saamme täyden ympyrän tehtyä yhdessä.

Vielä tuosta Mont Saint-Michelistä sen verran, että luostarin rakennustyöt aloitettiin 700-luvulla ja sen jälkeen paikkaa hieman paranneltiin seuraavan 1000-vuoden ajan. Kiviluoto oli kuitenkin jo ennen tuotakin ollut ilmeisesti muutamia satoja vuosia jonkinlainen linnoitus.

#341 To 19.04.2012 St.Malo, Ranska

Lähdimme aamusta käppäilemään bussille, joka veisi meidät Mont Saint-Micheliin. Bussi tuli hieman "espanjalaisittain" noin suurinpiirtein aikataulussa ja maleksi vielä kaupungissakin jonkin aikaa. Ajoi vielä lopulta melkoista maisemareittiä pitkin pikkuteitä huudellen välillä ranskaksi mitä bussin ikkunoista näkyy. Osa meni hieman ohi, mutta Mont Saint-Michel kyllä loistaa kauas. Ilmeisesti sen näkee myös mereltä käsin, jos purjehtii St.Malosta Granvilleen.

Mont Sant-Michelissä olikin sitten todella paljon väkeä vierailulla. Eipä tuo tietysti olisi pitänyt olla mikään yllätys, kun kyseessä on toiseksi suosituin nähtävyys Ranskassa. Olimme etukäteen mielikuvissa odottaneet jollakin tapaa seesteistä, rauhallista paikkaa, josta toivottavasti saa edes kupin kahvia. Mutta kyllä se vaan niin on, että mikä tahansa turistikohde näyttää samalta; miljoona rihkamaa myyvää kojua, snägärit, kahvilat ynnä muut "huijaukset" mukana. Huijauksista puheenollen, olipahan reissun ensimmäinen kerta, kun tunsimme olomme totaalisesti huijatuiksi. Maksoimme yhdeksän euroa sisäänpääsymaksua per nuppi, jotta pääsimme katsomaan vankityrmiä myyntitekstillä: Historiallinen museo. Historia ja vankityrmä tässä tapauksessa tarkoitti pari kertaa isompaa tilaa kuin veneemme salonki, jossa oli pari hassua vahanukkea esittämässä vankeja. Ja siinäpä se sitten olikin. Pitäis vissiin itsekin perustaa johonkin turistikohteeseen moinen "museo"; pari vanhaa mallinukkea henkkamaukalta, peruukit päähän ja kymppi sisäänpääsymaksua!

Noh, olihan se itse Mont Saint-Michel upea paikka, kun jätti kaiken tuon edellämainitun sivuun. Meri ja erityisesti vuorovesi tekee tuosta kivisaaresta mahtavan paikan. Itse luostarin sisätilat nyt muistuttavat niitä kaikkia muita paikkoja mitä olemme reissun aikana nähneet, mutta ulkopuolelta paikka on todella hieno. Satuimme laskuveden aikaan paikalle ja silmänkantamattomiin näkyi vain hiekkaa. Vasta kun olimme lähdössä alkoi vesi hieman nousta. Seurasimme myös todella hurjaa virtaa luostarin vieressä. Joka paikassa olikin varoituskylttejä vuoroveden voimakkuudesta sekä siitä, että kuivuneelle lahdelle ei saa lähteä kävelemään ilman opasta. Joku paikallisten huvitus tuo kuivuneella lahdella kävely on, kun melkoinen osa porukasta veti pitkin luostaria shortseissa ja paljain jaloin. Olivat kävelleet lahden poikki paljain jaloin. Jonkun hauskan flunssanhan tuosta varmaan saa kaupanpäälle, kun merivesi on +9 asteista, vettä tihkutti ja tuuli niin, että itse teki mieli laittaa pipo päähän.

#340 Ke 18.04.2012 St.Malo, Ranska

Tuuli on selkeästi ollut tänään voimakkaampi kuin eilen ja puhallus on käynyt lähes koko päivän. Vettäkin on tullut reippaasti ja rakeita. Välillä taas sitten aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kunnes taas tummat pilvet ilmestyvät taivaalle.

Kävimme vesisateessa kävelemässä St.Malossa ja kaupunki on ehkäpä hienoin näkemämme paikka Ranskassa. Menee jaetulle ykköstilalle Langresin kanssa. Kummatkin ovat vanhan linnoitusmuurin ympäröimiä, mutta St.Malossa meri ja vuorovesi tuovat oman elementtinsä kaupunkiin. Läheisille linnakesaarille pääsee myös tutustumaan, mutta vain laskuvedellä tie linnakkeisiin on auki. Käväisimme myös syömässä ulkona ja en tiedä näytämmekö englantilaisilta vai syntyikö joku väärinkäsitys ravintolassa, kun laskua pyysimme niin kipparin eteen tuotiin kupponen teetä? Ei sentään biscuitseja ja sherryä...

Kävimme myös turisti-infossa kyselemässä miten Mont Saint-Micheliin pääsisi helpommin ja täältä meneekin bussi tunnissa tuonne. Lähdemme varmaan huomenna tutustumaan kyseiseen paikkaan.

Uima-allas vasemmalla, jossa pysyy vesi laskuvedellä
patorakennelman vuoksi.

#339 Ti 17.04.2012 St.Malo, Ranska

Olemme kyllä suojaisessa paikassa, kun piti oikein kävellä aallomurtajalle tarkistamaan, että pitävätkö ennusteet paikkansa vai eivät. Aamusta tuuli kyllä hieman viuhui satamassa ja vettäkin tuli jonkin verran, mutta sen jälkeen tuntui ainakin satamassa tyyntyvän kokonaan ja aurinko paistoi. Vaan kun katsoi merelle niin kyllähän se meri siellä kuohui.

Kävimme päivästä etsimässä kauppaa tästä kylästä ja tajusimme, että emme itse asiassa ole St.Malossa vaan St.Servanissa, mutta sama asia meille, kun St.Malo on tuossa toisella puolella satamaa. St.Servan on itse asiassa vanhempi kaupunki kuin St.Malo ja oli pitkään johtava näistä kahdesta kaupungista. Ilmeisesti kuitenkin St.Malon merirosvojen myötä raha virtasi St.Servanista pois ja kaupunki kuihtui. Illasta kävelimme vielä läheiselle kukkulalle jossa seisoo vanha linnake, joka kyllä on myöhemmin modernisoitu ja nähnyt rajuja taisteluita.

Olemme hieman suunnitelleet, että vuokraamme mahdollisesti auton ja käymme katsomassa Mont Saint-Michelin luostaria, joka kuulemma on Ranskan toiseksi suosituin nähtävyys Pariisin jälkeen. Veneellä tuonne on hieman hankala mennä massiivisen vuorovesivaihtelun takia tai hyvin pian on vene kyljellään hiekassa. Näillä näkymin matka jatkuu vasta lauantaina. Olemme kyllä ihan hyvässä aikataulussa, joten kiirus tässä ei ole.

#338 Ma 16.04.2012 St.Quay-Portrieux, Ranska - St.Malo, Ranska

Cap Fréhel

Heräsimme aamulla viiden maissa, mutta arvoimme lähtöä aina lähes yhdeksään saakka. Tuuli näet ei ollut aivan ennusteiden mukainen, vaan edelleen viuhui silloin tällöin vihaisen oloisesti, vaikka ennusteiden mukaan piti olla lähes tyyntä. Lopulta yhdeksän maissa päätimme lähteä kohti St.Malota, koska Granvilleen emme enää ehtisi ylävedeksi, jolloin sataman kynnyksen yli voi ajaa.

Aamusta merellä vielä tuulikin, mutta sitten tyyntyi...aivan ennusteiden mukaisesti. Mutta eiköhän se ole järkevää, ettei luota sääennusteisiin sokeasti, kun ei siellä tietokoneessa, joka niitä ennusteita laskee, tarvitse olla kuin muutama bitti solmussa ja ennuste on puuta heinää. Varsinkin, kun melkoinen myllerrys on tulossa Atlantilta.

Päivästä meitä kävi jälleen kuvaamassa Ranskan merivoimien helikopteri. Emme kyllä olleet lähimaillaakaan sotilasalueita, mutta silti kopteri pörräsi ympärillä ja tuli veneen perän puolelle, jotta saivat selkoa veneen nimestä ja kotipaikasta. Ilmeisen hankala homma kuvata Calimeroa helikopterista, kun vene on sen verran matala, että veneen nimi ja kotipaikka ovat lähes vedenrajassa.

St.Malossa olimme ennen neljää. Nyt olemmekin sitten keskellä Manner-Euroopan suurinta vuorovesivaihtelualuetta. Mont Saint-Michelissä, joka on tässä lähellä, vedenvaihteluväli on parhaimmillaan 15 metriä! Laskuvedellä meri vetäytyy 15 kilometrin päähän rannasta. Näistä satamista onkin pilottikirjassa huomautus, jotta sydänvikaisten kannattaa pysyä veneissä laskuvedellä, koska portaat laiturilta kovalle maalle ovat jyrkät ja pitkät, johtuen tuosta massiivisesta vuorovesivaihtelusta.

St.Malon satamassa pörräsi myös Ranskan tullin vene, joka ajeli jälleen Calimeron ohi ilman, että olisivat näyttäneet olevan meistä kovin kiinnostuneita. Saimme juuri syötyä, kun veneen ikkunasta näki, että tulli on viimein meistä kiinnostunut. Siellähän sitten seisoi viisi tullin virkamiestä jonossa, kaksi tuli veneeseen ja kolme piti huolta, ettei vaan Calimerosta pujahda salamatkustajia maihin. Ystävällisiä olivat ja halusivat vain nähdä veneen rekisteritodistuksen ja kysellä, että mistä olemme tulossa ja minne menossa. Kipparihan nyt hädin tuskin edes muisti aamuista satamaa, joten lokikirjaa oli luntattava. Tullimies pyysikin lokikirjan nähtäväksi. Olemme keräilleet lokikirjaan omaksi muistoksi postikortteja käymistämme paikoista sekä kaikenlaisia muita lippuja ja lappuja muistomielessä. Ei ole ennen tullut mieleen, että tällaisessa tarkastuksessa moisesta tavasta on hyötyä. Tullimies kävi sivut läpi ja koska korteista ja muista lappusista näkee selvästi mikä reittimme on ollut, ei lokikirjan tekstistä tarvinnut tehdä selkoa ja tullimies oli tyytyväinen.

Kiva kesämökin paikka keskellä aavaa merta. Pitänyt
rakentaa massiivinen aallonmurtaja ympärille, ettei
aallot pyykäise mökkiä mereen.

Lopuksi tulli neuvoi siirtymään jonnekin muualle vieraslaiturista, koska myräkkä on tulossa ja vieraslaituri aivan avonainen luoteeseen, josta tuulen ja ennenkaikkea mainingin pitäisi alkaa vyöryä huomenissa. Olimme toki tuon jo tajunneet itsekin, kun veneen avotilasta katsoessa veneen perän puolella paistoi avonainen meri luoteen suunnassa. Kippari marssi takaisin satamatoimistoon ja sanoi, että jostain muualta on saatava veneelle paikka, Ranskan tullin määrys! Hetken sormien pyörittelyn jälkeen meille löytyikin paikka sataman perukoilta. Onpahan ainakin neljä viisi riviä veneitä meidän ja mainingin välissä.

Näillä näkymin St.Malossa voi vierähtää jopa viikko, jos ennusteet pitävät täysin paikkansa. Mitään asiaa ei ole lähteä kohti Cherbourgia. Paikka paikoin Kanaalin saarten ja Ranskan rannikon välissä on vain pari kolme metriä vettä ja siihen kun yhdistää samanmoisen mainingin/aallokon, niin sangen hassustihan siinä käy.

St.Quay-Portrieux, Ranska - St.Malo, Ranska: 35 mpk
Kokonaismatka: 3767 mpk

#337 Su 15.04.2012 St.Quay-Portrieux, Ranska

Tänään on taas tuullutkin reippaammin. Regatan väki lähti aamusta kotia kohti, vuokraveneet kun on palautettava takaisin oli sää sitten minkälainen tahansa ja ilmeisesti töihinkin on mentävä huomenna. Satamakapteenikin hieman naureskeli, jotta on mukava keli purjehtia pienessä kankkusessa. Regatan poistuttua täällä onkin todella tyhjän näköistä. Vieraslaituri on lähes tyhjä.

Netin keskustelupalstoilta tarttui myös silmiin jokunen päivä sitten tapaamamme kaksimastoisen katin kippari, jolla näköjään oli täysi syy raivota veneelleen. Olivat ängenneet kattiaan ahtaassa satamassa suojaiseen paikkaan ja yksi veneen ponttooni oli osunut liian kovaa laituriin ja siitä oli seurauksena reikä veneessä. Reiästä paljastui mätää puuta. Olivat viettäneet jokusen hetken venettä korjaten läheisellä rannalla. Aina laskuvedellä oli hommia voinut tehdä ja nousevedellä huilata. Ongelmana nyt oli, että vene ei ole aivan kunnossa vielä ja ovat suht suojattomassa satamassa, jos myräkkä iskee koko voimalla parin päivän päästä.

Me jatkanemme huomenissa matkaa kohti Granvilleä tai St.Maloa. Tuuli on hieman laantunut, muttei aivan ennusteiden mukaisesti, joten tarkistamme taas tilanteen aamulla. Huominen onkin mahdollisesti ainoa päivä hetkeen, kun taas voi edetä. Maanantai-iltana rupeaa taas puhaltamaan voimalla ja sitä jatkuneekin sitten lähemmäs viikonloppua. Noh, ennusteet voivat aina muuttua ja myräkkä laantua ennenaikaisesti. Niin tässä on jo pari kertaa käynyt.