#47 To 30.06.2011 Amsterdam, Hollanti - Alphen aan den Rijn, Hollanti

Keskiyö Amsterdamissa

Lähdimme keskiviikkoiltana siirtämään venettä kohti kanavaa, josta yösaattue läpi Amsterdamin alkaa. Saavuimme oikean kanavanrantaa yhdeksän maissa ja paikalla oli kolme hollantilaista ja yksi ruotsalainen purjevene. Ruotsalaisten kanssa keskustelimme rautatiesiltojen mahdollisesta avausajasta. Ruotsalaisten arvaus oli keskiyön tietämillä, mutta kun kello rupesi lähestymään yhtä yöllä rupesivat he huhuilemaan VHF:llä siltojen mahdollista avausaikaa. Vastaus tulikin, että nyt heti ja niin pääsimme viimein matkaan lukuunottamatta yhtä hollantilaista venettä, jonka moottori ei startannut. Siltoja oli yhteensä neljätoista joista kaksi oli rautatiesiltoja ja lisäksi lopussa oli sulku, jossa liikennevalot eivät toimineet vaan sulkuvahti tuli huutamaan, että matkaan.

Nieuwe Meer sulku aamuyöstä kolmen aikaan

Ajelu läpi yöllisen Amsterdamin oli hieno kokemus, mutta jota ei välttämättä huvita ottaa heti uusiksi. Sen verran kuitenkin raskasta odotella noiden kahden ongelmallisimman rautatiesillan avausta. Lisäksi kovin paljon valoa ei kanavaan hohda läheisiltä kaduilta, eli saa ajella aika tarkasti muiden perässä.

Sulusta päästyämme olimmekin säkkipimeällä Nieuwe Meerillä noin kello kolmen aikaa yöllä. Muut kolme venettä jatkoivat matkaa, mutta me halusimme päästä nukkumaankin. Heti sulun jälkeen itärannalla on kartan mukaan useita vierasvenesatamia. Näin onkin, mutta ne ovat täysin valaisemattomia tai viitoittamattomia. Yritimme ohjata valonheittimen avustuksella satamaan, mutta sataman suuaukkoa ei tuntunut löytyvän. Hommaa hankaloitti vielä sulun edustalla olevat kiinnittymistolpat. Lopulta löysimme pienen laiturinpätkän, johon päätimme kiinnittyä. Vaan sepä ei onnistunut, olimme taas pohjassa kiinni metriä ennen laituria. Täyskäännös ja kiinnityimme toisella puolella kanavaa olevaan laiturinpätkään, johon kiinnittyminen oli kielletty. Hätä ei lue lakia, satamaan emme pystyneet ajamaan syväyksen vuoksi ja Nieuwe Meerillä ei ole mitään valoja ja plotteri/tutka on näissä kanavissa hyödytön. Saimme veneen kiinni laituriin ja vettäkin jäi vajaa metri kölin alle.

Schipholin lentokenttä on aivan vieressä ja koneet
laskeutuvat aivan kanavan päältä

Aamulla heräsimme jatkamaan matkaa kahdeksan maissa kohti seuraavaa siltaa Schipholin lentokentän tuntumassa, jolla on tarkat avausajat. Yöllä tai aamulla ei kukaan tullut hätistelemään meitä pois laiturista. Aamun valjettua laiturista löytyi Hollanninkielinen kyltti, jonka ainakin tulkitsimme tarkoittavan, että kiinnittyminen on sallittua niille veneille jotka ovat osa yösaattuetta Amsterdamin läpi.

Schipholin siltaa jouduimme huhuilla hieman VHF:llä. Lopulta ystävällinen nainen vastasi ja lupasi, että silta avautuu pian. Liikenteen pysäyttävät puomit laskeutuivat ja VHF:stä kehotti nainen Calimeroa siirtymään sillan lähelle. Teimme kuten käskettyä. Vastaan oli kuitenkin tulossa purjevene ja liikennevalot olivat meille punaisena, mutta nainen VHF:ssä huusi, että Go Calimero Go, Sail on! Hitaasti menimme vasten punaisia ja juuri kun olimme kohdalla valot vaihtuivat vihreäksi.

Schipholin silta

Loput sillat avautuivatkin ilman sen suurempia ongelmia ja Alphen aan den Rijnin satamassa olimme kello neljän maissa iltapäivällä. Satama on todella siisti ja mukava. Satamakonttori siisteine suihkuineen ja vessoineen sijaitsevat proomussa. Kuten tähänkin saakka aina Hollannissa niin ystävällinen satamamestari neuvoi ja opasti kaikessa mahdollisessa.

Olemme tosiaan nelistään mahtuneet ihan hyvin veneeseen. Leenan kanssa kahdestaan meillä jäi vielä lokeroita veneessä tyhjäksikin, vaikka vaatteita meillä on aivan liikaa mukana. Luimme kyllä kaikkien muiden blogeista kommentteja, ettei vaatteita kannata hamstrata paljoa mukaan. Emme uskoneet, mutta meillä on tietyt vaatteet ja varalla petivaatteet tyhjiöpusseihin pakattuna, jotka eivät vie hirveästi tilaa. Scampissa on uskomattomasti tilaa vanhaan 30-jalkaiseen veneeseen nähden. Salongin sohvien alla on neljä isoa lokeroa, joihin mahtuu jokaiseen noin 30 litraa tavaraa. Keulassa samanlaisia lokeroita on kolme. Tämän lisäksi sohvien takana on vielä lokerot, joissa meillä on varaosia, työkaluja ynnä muuta joita ei toivottavasti tarvitse koko aikaa. Salongissa on lisäksi neljä lokeroa seinustalla, joihin taas mahtuu noin 10 litraa tavaraa. Salongissa on lisäksi pari isompaa kirjahyllyä ja yksi kirjahylly navigaattorin pöydän luona. Lisäksi kaikenlaisia pienempiä lokerikkoja on todella paljon. Yhdessäkään uudessa 30-jalkaisessa veneessä emme ole venenäyttelyissä nähneet näin paljon säilytystilaa. Calimerossa sisätilat ovat myös itsetehdyt, jotka ovat tehdasvalmisteiseen nähden rakennettu paljon järkevämmin.

Vaikka tavarat hyvin mahtuvatkin niin tietysti neljän ihmisen kääntyily ja kävely veneen sisällä on suht ahdasta. Säätila on nyt kuitenkin suosinut meitä ja veneen sisällä ei juuri muuta ole tehty kuin nukuttu ja iltaisin pelattu korttia.

Amsterdam, Hollanti - Alphen aan den Rijn, Hollanti: 21 mpk
Kokonaismatka: 1248 mpk

#46 Ke 29.06.2011 Amsterdam, Hollanti

Pienempiä ja isompia veneitä...

Eilen illalla ja yöllä oli kunnon ukkonen. Vettäkin tuli reippaasti. Lämpötilakin tipahti heti melkein kymmenen astetta, kun ukkospuuskat ja sade raikastivat hieman ilmaa. Aamustakin vettä tuli hieman, mutta iltapäivällä aurinko alkoi jälleen paistaa, joten lähdimme vielä käppäilemään pitkin Amsterdamia.

Kaupungilla kävimme katsomassa punaisten lyhtyjen aluetta, joka nyt päiväsaikaan ei ole kovinkaan kummoinen. Eilen illalla jäi tuo alue väliin kaatosateen vuoksi ja tänään olisi tarkoitus jatkaa taas matkaa.

Veneeseen ollaan sullouduttu ihan hyvin. Neljä ihmistä ja koira yhdeksän metrisessä purressa toimineen jonkin aikaa, mutta vuosi voisi käydä hieman ahtaaksi. Tosin menihän neljä ruotsalaistakin pallon ympäri pienemmällä Albin Vega veneellä. Ei vaan pysty ymmärtämään miten kaikki tarvittava saatiin mahtumaan mukaan tuohon veneeseen.

#45 Ti 28.06.2011 Amsterdam, Hollanti

Sixhavenin satama

Yöllä lämpötila ei tippunut juuri 25 asteen alapuolelle, vaikka veneessä oli kaikki luukut auki. Hyvin tuota sai kuitenkin nukuttua. Aamupäivästä lähdimme kävelemään pitkin Amsterdamia. Säätila oli suhteellisen hyvä, hieman pilvinen, joten lämpötila ei noussut heti sinne päälle 30 asteen. Jokunen vesipisara tuli, mutta luvattua ukkosta ei näkynyt missään. Iltapäivästä pilvipeite hävisi ja lämpötilakin lähti nousemaan reippaasti.

Kävimme katsomassa Anne Frankin taloa, tai siis lähinnä ihmettelemässä jonon pituutta. Katsomme josko huomisaamusta jaksaisi kömpiä paikalle ennen talon aukeamista, jotta saisi jonkinlaisen paikan jonosta. Nyt jono oli todella niin pitkä ettei mitään toivoa jäädä näissä helteissä jonottamaan.

Aikaa kaupungilla kiertelyyn meni lähemmäs kuusi tuntia. Kävimme tutustumassa myös asuntolaiva museoon, josko vaikka ostaisi sellaisen kanavanrantaan ja jäisi tänne. Tosin esitteen mukaan yhtään asuntolaivapaikkaa ei ole vapaana Amsterdamissa, vaan ainoa vaihtoehto on ostaa vene jolla on jo paikka varattuna. Tiedä sitten kuinka kivaa se olisi asua tuollaisessa venhossa. Museossa oli myös muutamia kuvia miten käy, kun asuntolaivaa ei huolla tai jokin paikka pettää. Nosturiautot kanavanrannassa nostelivat asuntoja pohjasta takaisin pinnalle.

Lautalla pääsee suoraan keskustaan

Vietämme vielä huomisenpäivän Amsterdamissa ja sitten lähdemme yösaattueessa Amsterdamin läpi. Sillat avataan vain tiettyyn aikaa yöstä, koska se sekoittaa liikennettä niin pahoin.

Sataman sisäänajoväylä

Polkupyöräparkki

Asuntolaivan sisätiloja

Asuntolaivan keittiö

Hieman vinossa

#44 Ma 27.06.2011 Amsterdam, Hollanti

Juuri kun pääsi manailemasta jatkuvia sateita, kovia tuulia ja sumua niin säätila heittikin toiseen päähän asteikkoa. Tätä kirjoitellessa kello on hieman jälkeen kuusi illalla. Veneen sisälämpötila on 35 astetta ja ulkona varjossa on saman verran. Paljonko suorassa auringonpaisteessa lämpöä on, ei ole havaintoa ja viimeiseksi havainnoksi varmaan jäisi, jos tuossa paahteessa makailisi koko päivän. Virittelimme veneen päälle katoksen luomaan hieman varjoa. Auttaahan se nyt hieman, mutta ei niin paljon, että kylmä tulisi.

Kävimme pikaisesti kiertelemässä Amsterdamia, lähinnä etsien ruokakauppaa. Albert Heijn marketti löytyikin yhden kerran apua kysyen kenkäkaupasta. Amsterdam on todella nätti kaupunki, hieman kuin Lontoo, mutta hämyisempi. Hämyisellä tarkoitan sitä, että pääkaduilta johtaa aina pieni kuja toiselle pääkadulle. Nämä kujat ovat täynnä kaikenlaisia kojuja, liikkeitä, ”Kahviloita” ja ”Palvelulaitoksia”. On siinä ihmeteltävää kuitenkin niin lainkuuliaisesta maasta kuin Suomesta tuleville.

Ei olla avaruuskakkuja maisteltu eikä ajateltukaan. Tosin ostettiin pirtelön kaltaiset juomat yhdestä liikkeestä ja Leena kysyi, että onko näissä viinaa, kun maistuu niin hassulta. Eikai niissä viinaa ollut eikä muutakaan, mutta naureskeltiin kyllä, että tarkkana saa olla mistä mausteet pastaansa ostaa. Ei ilmeisesti kannata ainakaan suunnata mausteostoksille liikkeeseen, jonka nimi on: ”Drug Store, All Herbs”. Ja apteekki tuo ei ollut...

Leenan sisko ja hänen kaverinsa laskeutuvat tunnin kuluttua Amsterdamiin. Vietämme heidän kanssaan täällä pari kolme päivää kaupunkia katsellen ja jatkamme sitten matkaa kanavia pitkin Etelä-Hollantiin.

#43 Su 26.06.2011 Kornwerderzand, Hollanti - Amsterdam, Hollanti

Purjeveneitä Markenin edustalla

Kello oli soimassa aamuyöllä kolmen aikaan lähdön merkiksi, mutta vihainen lounaistuuli odotti edelleen pato pengermän takana kipparin käydessä ulkona tutkailemassa tilannetta. Seuraavaksi kello laitettiin soimaan kuudeksi, mutta kellon soidessa ei edes tarvinnut nousta punkasta. Mastojen ujelluksesta tiesi ettei tuuli ole laantunut mihinkään. Vasta seitsemän maissa tuuli rupesi laantumaan nopeasti ja lähdimme liikkeelle hieman ennen kahdeksaa, tavoitteena Edam, ei siis juusto, vaan kaupunki.

Lähdön jälkeen tapahtui jotain perin kummallista, nostimme näet purjeet länsituulessa. Hädin tuskin enää edes muistaa miten noita rättejä käytetään. Muutama purkkari meni meistä ohi vauhdikkaasti vilkuttaen, mutta tuulen jälleen kerran alkaessa kääntymään lounaaseen, meno muuttui täydelliseksi Calimerolle. Kevyt vastainen ilman aallokkoa ja vene otti vauhtia viitisen solmua ja pian me pääsimme vilkuttamaan kolmelle purjeveneelle, joukossa ne muutamat jotka menivät heti aamusta ohi.

Täpötäysi Oranje-sulku

Veneitä Ijsselmeerillä oli satoja! Ikinä aikaisemmin ei olla niin paljon purjeveneitä nähty purjehtimassa sinne tänne. Hyvin pian tämä ruuhka pienellä alueella kostautuikin, kun VHF:stä kuului hätäsanoma. Kaksi venettä oli törmännyt ja toisesta veneestä oli masto katkennut. Hollannin rannikkovartiosto lähti auttamaan näitä kahta venettä.

Iltapäivää kohden tuuli rupesi heikkenemään entisestään ja mekin pistimme moottorin käyntiin. Hieman ennen Edamia päätimme jatkaa aina Amsterdamiin saakka. Säätila oli niin hyvä ja huomisesta ei taas tiedä minkälaiseksi keli muodostuu, joten parempi mennä kun on tilaisuus. Ajoitus Amsterdamiin johtavan Schellingewounde-sillan alitukseen oli täydellinen, silta avautuu kello 18:00 ja me olimme paikalla viittä minuuttia ennen sillan avautumista. Täpötäydestä Oranje-sulusta selviydyttämme olimmekin Amsterdamissa.

Haikara se ilmeisesti on?

Onnistuimme saamaan Sixhavenin satamasta rauhallisen lokeron poissa rantakuppilan metelistä. Satamakonttorissa oleva mukava vanhahko nainen innostui kertoilemaan muutama vuosi sitten käyneestä suomalaispariskunnasta, jotka olivat aamusta alkaen istuneet terassilla ja illan tullen olivat aivan sammumispisteessä edelleen terassilla. Noh, jostakin meidät suomalaiset ainakin muistetaan, tosin satamakonttorin nainen lohdutteli, että samanlaisia ovat muutkin, myös hollantilaiset. En tuohon viitsinyt aloittaa keskusteluntynkää Hollannin kannabiskahviloista, joita on jo matkan varrella näkynyt lähes joka kaupungissa.

Amsterdamissa vietämme ainakin kolmisen päivää. Anni ja Sini saapuvat huomenna lentäen Amsterdamiin ja ihmettelemme kaupunkia yhdessä.

Kornwerderzand, Hollanti - Amsterdam, Hollanti: 52 mpk 
Kokonaismatka: 1227 mpk

#42 La 25.06.2011 Harlingen, Hollanti – Kornwerderzand, Hollanti

Purjeiden nosto Kornwerderzandin sulussa

Aamulla heräsimme jälleen kerran vesisateeseen. Vettä tuli enempi ja vähempi. Sateesta huolimatta kävimme hakemassa kanistereilla dieseliä ja tankkasimme vesitankin. Lähtöajaksi olimme ajatelleet kello yhden iltapäivällä, jolloin nousuvesi on jo käynnissä ja pääsemme matalan väylän läpi. Eilen illalla olimme vielä jutelleet viereisen veneen puolikuuron kipparin kanssa väylän syvyydestä ja hänen mukaansa laskuvedellä väylässä ei ole välttämättä kuin 1,3 metriä vettä. Merikartta taas väittää vettä olevan vähintään 1,6 metriä. Päätimme kuitenkin uskoa paikallista tietämystä mieluummin kuin merikarttaa ja näin ollen lähdimme nousuvedellä puskemaan vastavirtaan.

Kiinnittyneenä Kornwerderzandin sulun luona

Sulusta merelle päästyämme vanha ja äkäinen tuttumme, lounaistuuli tervehti meitä jälleen kerran voimallaan. Vettä lensi kaaressa veneen yli ja päälle puskiessamme vastavirrassa vastatuuleen. Ainakin se tuli havannoitua makuaistilla, että merivesi on täällä paljon paljon suolaisempaa kuin Itämerellä, kun lounaistuuli myös kasteli meidät merivedellä.

Kornwerderzandin sulussa jouduimme odottelemaan jonkin aikaa vuoroamme, mutta viimein pääsimme sulutukseen. Sulkuporttien avauduttua Ijsselmeerille tuli todennettua kirjojen väitteet aallokon laadusta kovalla tuulella todeksi. Aallokko oli kuin Itämerellä, mutta vieläkin lyhyemmällä välillä ja korkeampia. Lounaistuulen hönkiessä edellään voimalla juuri siitä suunnasta minne piti päästä, totesimme jälleen kerran etenemisen lähes toivottamaksi urakaksi. Kiinnityimme Kornwerderzandin sulun laituriin, jonne oli pakkautunut muitakin veneitä.

Patorakennelmassa on vielä jäljellä saksalaisten bunkkereita
toisesta maailmansodasta

Katsomme huomenna miltä keli näyttää. Navtexin sääennuste on käytännössä pysynyt muuttumattona viimeisen kuukauden, joten sitä ei oikein enää jaksa lukea, kun viestin tietää etukäteen ulkoa: "Lounais/etelätuuli F4 – F6, voimistuu myöhemmin, kääntyy länteen. Sadetta, heikko/huono näkyvyys, ukkosmyrskyjä" Tuon lisäksi Englannin rannikkovartioston ennuste osaa myös aina ilahduttaa kertomalla kuinka monta matalapainetta on Englannin, Pohjanmeren ja Etelä-Norjan alueella sekä kuinka monta matalapainetta on Atlantilta tulossa. Missähän ne korkeapaineet ovat...

Harlingen, Hollanti – Kornwerderzand, Hollanti: 10 mpk

Kokonaismatka: 1175 mpk

Kornwerderzanin sulku

#41 Pe 24.06.2011 Leeuwarden, Hollanti – Harlingen, Hollanti

Harlingenin kanavan reunaan parkeerattu proomu

Kellon lyödessä yhdeksän aamulla alkoi kanavassa melkoinen venenäyttely, kun lähemmäs parikymmentä venettä muodosti jonon. Sillat näet rupeavat toimimaan yhdeksältä aamulla, jolloin tietysti kaikki haluavat päästä liikkeelle ja olla puolenpäivän aikaan mukavassa paikassa, jolloin sillat pitävät taas tunnin tauon, kunnes jatkavat toimintaa yhden maissa iltapäivällä.

Saimme Calimeron irti mudasta, vaikka suht tiukkaan vene olikin kiinni ja otimme oman paikkamme jonon häntäpäästä. Niin pitkä oli venejono, ettei kaikki kerenneet kaikista kaupungin silloista yhtenä rykelmänä, vaan viimeinen kaupungin silta laskettiin alas hetkeksi, jotta liikenne pääsi yli. Viimeisestä sillasta selviydyttämme alkoi Van Harinxma-kanava, jossa oli reippaasti syväystä. Kanavan syväys tarkoitti myös sitä, että vastaan tuli silloin tällöin proomuja, jotka tuntuivat aivan ylisuurilta kanavaan. Yksitoista metriä leveän proomun tullessa vastaan kanavassa, joka oli noin viisitoista metriä leveä, ei paljoa naurattanut. Kanavaa reunastavien puiden oksat vain raapivat saalinkeja ohituksessa.

Harlingenin keskus

Auto ja pyörä Harlingenissa

Harlingessa olimme yhden maissa iltapäivällä. Laiturointi jouduttiin ottamaan kolmeen kertaan. Ensimmäinen paikka oli kuulemma tarkoitettu isommille veneille. Seuraavaan laituriin laittaessamme venettä ilmoittivat kolme muuta venettä lähtevänsä kello 14:00, 15:00 ja 16:00. Tämä olisi tarkoittanut, että olisimme viettäneet koko päivän veneellä ja venkslanneet venettä edestakaisin, jotta muut pääsevät pois. Eipä siinä mitään, mutta satama on äärimmäisen ahdas ja matala. Kävimme mukavan satamakapteenin juttusilla kysymässä, että löytyisikö mistään paikkaa, josta venettä ei tarvitsisi koko ajan venkslata pois. Paikka löytyikin, mutta taas sangen matalasta paikasta.

Hieman harmittaa tuo, että tietyt paikat ovat tarkoitettu "isommille" veneille, siis pidemmille ja mahdollisesti aavistuksen leveämmille, mutta joissa silti saattaa olla syväystä paljon vähemmän kuin meillä. Useastakin satamakapteenista on ilmeestä nähnyt epäuskon, heidän katsoessaan veneen kokoa ja miettiessä meidän ilmoittamaa syväystä.

Calimeron syväys tehtaan ilmoituksen mukaan vuonna 1971 on ollut 1,6 metriä. Jokainen voi miettiä, kuinka  spartalainen varustus veneissä on ollut vuonna 1971 ja kuinka paljon tavaraa on sen jälkeen lisätty ja mitä se on tehnyt syväykselle. Lisäksi meidän reissumme tavarat, tarvikkeet, varaosat, ruuat ynnä muut vuodeksi, ovat painaneet venettä entisestään syvemmälle, joten 1,7 metriä on aivan minimi vettä missä vene vielä kelluu. Luultavasti 1,8 metriä on lähempänä totuutta. Saimme toki veneen paalujen väliin, mutta jälleen kynnimme mutaa kölillä ja paalujen välissä köli upposi jälleen kerran mutaan. Positiivista tässä on, että täällä pohja on vain mutaa eikä kiviä ja kalliota kuten Suomessa.

Troolien kuivattelua

Harlingen on samanlainen varsin viehättävä kaupunki, kuin muutkin kanavamatkamme varrelle osuneet kaupungit: kanavien halkoma ja veneitä täynnä. Ilmeisesti lähes jokaisella hollantilaisella on vene...ja polkupyörä. Kaupungilla kävellessä tuntuu, että polkupyörät ja autot ovat samanarvoisia. Autoja osaa varoa, mutta polkupyöriä ei. Ne tulevat niin hiljaa, että joutuu tosissaan katselemaan ympärilleen, ettei vielä onnistuta jäämään alle. Groningenissa polkupyöriä oli vielä aivan hirvittävästi, meno oli kuin Kehä ykkösellä ruuhka-aikaan. Autot täällä kyllä väistävät kuuliaisesti jalankulkijoita, mutta pyörät eivät väistä ketään, joten niiden alta on paras pysyä poissa.

Leeuwarden, Hollanti – Harlingen, Hollanti: 15 mpk

Kokonaismatka: 1165 mpk

#40 To 23.06.2011 Dokkum, Hollanti – Leeuwarden, Hollanti

Avattava silta Dokkumissa

Aamu alkoi jälleen normaalilla tavalla, eli kaatosateella. Odoteltuamme lähemmäs kymmeneen sade rupesi pikkaisen heikentymään ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hollantilaiset, joita olemme seurailleet Delfzijlistä lähtien, toivottelivat hyvää matkaa ja pahoittelivat tätä Hollannin säätä. Viikonloppuna kuulemma pitäisi säätilankin hieman parantua. Edellisenä iltana saapunut suomalainen moottorivene oli ilmeisesti lähtenyt ajelemaan kaatosateessa, koska heitä ei enää näkynyt missään.

Kanava jatkui edelleen erittäin kapeana ja entistä matalampana. Dokkumer Ie-kanavassa kölin alle jäi vain puolisen metriä vettä ja muutamissa kohdissa kynnimmekin kölillä mutapohjaan uutta väylää. Matkan varrella tutustuimme myös ensimmäisiin siltamaksuihin, jotka kerätään onkivavan päässä roikkuvalla puukengällä. Mukavia ja idyllisiä kyliä oli matkan varrella vaikka kuinka paljon. Kaikkiin ei voi valitettavasti pysähtyä tai vietämme hyvin pian Joulua jäätyneen kanavan varressa.

Leeuwardenissa olimme jälkeen yhden iltapäivällä. Laiturointi tapahtuu kaupunkia halkovan kanavanrantaan. Ensimmäinen yritys saada vene rantaan saakka kilpistyi jälleen mutaan. Veneen ja laiturin väliin jäi puolisen metriä ja lähemmäksi ei päässyt. Ei meinattu myöskään päästä pois, mutta läheisestä moottoriveneestä tuli muutama henkilö työntämään meitä perästä, jotta pääsimme irti. Seuraavaksi kokeilimme vastarannalle, jonne eräs purjeveneen kippari viittoili, että siellä olisi syvää. Vene saatiin kyllä rantaan kiinni, mutta köli on kyllä taas tukevasti mudassa kiinni. Noh, täytyy aamusta rekrytoida ohikulkevia ihmisiä työntämään jälleen.

Laituroinnista selviydyttyä lähdimme kävelemään kaupungille, joka onkin aika iso. Aikamme hortoiltuamme pitkin kaupunkia olimme suhteellisen eksyksissä. Kävelimme pitkin ostoskatuja, kujia, katuja ja yhden käännöksen jälkeen huomasimmekin olevamme punaisten lyhtyjen alueella, joka ei kuitenkaan ollut mikään siisti turistinähtävyys niinkuin esimerkiksi Amsterdamissa. Punaisten lyhtyjen katu tässä kaupungissa oli kuitenkin aika lyhyt ja hetken päästä olimme jälleen vilkkaalla ostoskadulla. Piti hetken tutkailla karttaa ennenkuin osasimme jälleen suunnistaa veneelle.

Huomenna jatkamme Harlingeniin ja siihen loppuu tämä ensimmäinen kanavaosuus.

Dokkum, Hollanti – Leeuwarden, Hollanti: 13 mpk

Kokonaismatka: 1150 mpk

Perinteinen hollantilainen purjevene

Leeuwardenissa kanavan rantaan kiinnittyneenä

#39 Ke 22.06.2011 Zoutkamp, Hollanti – Dokkum, Hollanti

Zoutkampin sulun vahtikoppi

Vaihteeksi aamusta aurinkokin paistoi. Tuntuu siltä, että samanlainen keli on viimeksi ollut muutamia viikkoja sitten. Muuten ollaankin seisottu joko kaatosateessa tai tihkusateessa. Satama oli ilmeisesti suhteellisen matala tai sitten pohjaa peittää mädäntyvät kasvinkappaleet, josta kaiku ei saa enää lukemaa. Kaiku näet näytti tiukasti 0 metriä kölin alla koko satamassa olon ajan. Noh, mutaahan se vain on ja pääsimme joka tapauksessa ulos satamasta.

Lauwersmeerille, joka siis on padottu sisäjärvi ja on yhteydessä mereen sulun kautta, päästyämme tuuli oli navakka. Tuuli kuitenkin heikentyi huomattavasti kapealle Dokkumer Djip-kanavalle. Yhden sulun jälkeen olimmekin taas uudessa kanavassa: Dokkumer Grutdjip. Tämä kanava kävi todella kapeaksi. Tuntui kuin olisi ajellut Vantaanjoessa. Vettä kuitenkin riitti kölin alla jopa yhden metrin verran paikkapaikoin ja kertaakaan emme ottaneet pohjaan kiinni. Oman lisämausteensa tähän ojassa ajeluun toivat paikalliset, jotka tulivat purjein vastaan. Hyvinhän tila kuitenkin riitti ohituksiin, vaikka kanavan reunassa olevien puiden oksia saikin varoa paikoittain.

Dokkumissa olimme jo puolenpäivän aikaan. Kanavan reunassa oli juuri kiinnittymässä samainen hollantilainen purjevene, jota olimme seurailleet edelliset kaksi päivää. Laitoimme veneen heidän taakseen kiinni. Laiturissa on myös englantilainen purjevene nimeltään Merilintu. Pakko oli käydä kysymässä heiltä veneen nimen alkuperää. Kyseinen Finngulf 37 oli kuulemma ostettu käytettynä Suomesta ja veneen nimeä ei ole vaihdettu. Englantilaiset naureskelivat, että veneen nimi saa heidät aina hankaluuksiin. Veneen nimi kun ei tarkoita mitään Englanniksi, joten sitä on hankala tavata Englannissa ja toisaalta taas suomalaiset ovat siitä kiinnostuneita.

Zoutkamp

Iltapäivästä taivas alkoi taas tummua ja sadepilviä kertyä taivalle. Ehdimme kaupunkikierrokselta pois ennen vedentuloa. Itse kaupunki on todella nätti. Useat kanavat halkovat sitä. Aikoinaan tämä on ollut merenrantakaupunki ja Friisin Admiraliteetin päämajakaupunki, mutta väylän liettyminen umpeen ja patoamisprojektit ovat tehneet tästä sisämaakaupungin. Jonkin verran kalastusaluksia kuitenkin majailee edelleen näissä kanavanvarsikaupungeissa.

Kapeaa kanavaa

Tähän saakka Hollanti on ollut juuri sitä mitä odotimme. Itse asiassa vaarallisen viehättävä paikka siinä mielessä, että meillä on vielä pitkä matka edessä. Tänne voisi kyllä jäädäkin tai ainakin tänne on vielä joskus päästävä veneellä uudemman kerran. Kanavat, sulut ja sillat eivät ainakaan tähän saakka ole olleet niin hankalia, kuin etukäteen pelkäsimme. Sillat avautuvat automaattisesti lähes heti lähestyttäessä ja sulutukset menevät jouheasti ilman suurempia hankaluuksia.

Zoutkamp, Hollanti – Dokkum, Hollanti: 15 mpk

Kokonaismatka: 1137 mpk

Dokkumin kiinnittymispaikat kanavanrannassa

Dokkum

#38 Ti 21.06.2011 Groningen, Hollanti – Zoutkamp, Hollanti

Asuntoveneitä kanavan rannassa

Lähdimme aamulla liikkeelle hieman ennen yhdeksää samaisen Hollantilaisen purjeveneen kanssa, jota eilen seurailimme. Kaupungista poispäin johtavan saattueen oli tarkoitus startata kello yhdeksältä, mutta hieman olivat sillan avaajat myöhässä, joten jouduimme odottelemaan ensimmäisen sillan avautumista lähemmäs parikymmentä minuuttia.

Puikkelehtimen läpi Groningenin kapeita kanavia, siltojen avautumisen odottelu ja maisemien sekä asuntoveneiden hämmästely ovat kyllä Helgolandin lisäksi olleet tämän reissun huippukohdat toistaiseksi. Sääkin suosi reissumme tätä osuutta, koska tuulta ei ollut käytännössä ollenkaan, jolloin vene pysyi paikallaan nätisti kapeassa kanavassa sillan avautumista odottaessa.

Kaupungin kolmestatoista sillasta selviydyttyämme odotti meitä vielä yksi sulutus Reitdiep-kanavaan. Tämän jälkeen maisemat muuttuivat maaseuduksi ja itse kanava hyvinkin mutkittelevaksi. Välillä näimme edellämme menevän Hollantilaisen veneen maston pellon toisessa reunassa ja kun luulimme pääsevämme näköetäisyydelle, niin masto olikin taas toisessa suunnassa peltojen keskellä.

Tällä etapilla emme ainakaan bonganneet tulppaaneita missään, ehkäpä niiden aika ei vielä ole? Sen sijaan lampaita, lehmiä ja hevosia on vaikka kuinka paljon. Pepillekin riitti ihmeteltävää varsinkin lampaista, jotka määkivät kanavan reunalla.

Jonossa

Hollantilainen vene jatkoi matkaansa ohi Zoutkampin, mutta me päätimme pysähtyä tähän pieneen kaupunkiin. Satamamaksut näissä kanavissa ovat ihan kohtuullisia, tässäkin Hunzegatin satamassa maksu on 12 euroa per yö, johon kuuluu sähkö, vessat, suihku ja vesi. Tuon lisäksi tulee vielä turistivero, joka lähinnä hämmästyttää sillä, ettei meidän omat kansanedustajamme Suomessa ole vielä moista keksineet, vaikka kaikkea muuta kyllä verotetaan reippaasti. Eli siis tuohon 12 euroon lisätään 1 euro per henkilö vielä lisämaksua. Tämä on turistivero ja se peritään jokaiselta yöltä ja aivan kaikilta jokaisessa satamassa, myös Hollantilaisilta. Ei muuta kuin vinkkaamaan seuraavalle valtiovarainministerille...

Groningen, Hollanti – Zoutkamp, Hollanti: 19 mpk

Kokonaismatka: 1122 mpk

Groningenin satama

Jopa tätäkin pienemmissä ja huonokuntoisemmissa paateissa asutaan...

Zoutkampin patorakennelmaa