#341 To 19.04.2012 St.Malo, Ranska

Lähdimme aamusta käppäilemään bussille, joka veisi meidät Mont Saint-Micheliin. Bussi tuli hieman "espanjalaisittain" noin suurinpiirtein aikataulussa ja maleksi vielä kaupungissakin jonkin aikaa. Ajoi vielä lopulta melkoista maisemareittiä pitkin pikkuteitä huudellen välillä ranskaksi mitä bussin ikkunoista näkyy. Osa meni hieman ohi, mutta Mont Saint-Michel kyllä loistaa kauas. Ilmeisesti sen näkee myös mereltä käsin, jos purjehtii St.Malosta Granvilleen.

Mont Sant-Michelissä olikin sitten todella paljon väkeä vierailulla. Eipä tuo tietysti olisi pitänyt olla mikään yllätys, kun kyseessä on toiseksi suosituin nähtävyys Ranskassa. Olimme etukäteen mielikuvissa odottaneet jollakin tapaa seesteistä, rauhallista paikkaa, josta toivottavasti saa edes kupin kahvia. Mutta kyllä se vaan niin on, että mikä tahansa turistikohde näyttää samalta; miljoona rihkamaa myyvää kojua, snägärit, kahvilat ynnä muut "huijaukset" mukana. Huijauksista puheenollen, olipahan reissun ensimmäinen kerta, kun tunsimme olomme totaalisesti huijatuiksi. Maksoimme yhdeksän euroa sisäänpääsymaksua per nuppi, jotta pääsimme katsomaan vankityrmiä myyntitekstillä: Historiallinen museo. Historia ja vankityrmä tässä tapauksessa tarkoitti pari kertaa isompaa tilaa kuin veneemme salonki, jossa oli pari hassua vahanukkea esittämässä vankeja. Ja siinäpä se sitten olikin. Pitäis vissiin itsekin perustaa johonkin turistikohteeseen moinen "museo"; pari vanhaa mallinukkea henkkamaukalta, peruukit päähän ja kymppi sisäänpääsymaksua!

Noh, olihan se itse Mont Saint-Michel upea paikka, kun jätti kaiken tuon edellämainitun sivuun. Meri ja erityisesti vuorovesi tekee tuosta kivisaaresta mahtavan paikan. Itse luostarin sisätilat nyt muistuttavat niitä kaikkia muita paikkoja mitä olemme reissun aikana nähneet, mutta ulkopuolelta paikka on todella hieno. Satuimme laskuveden aikaan paikalle ja silmänkantamattomiin näkyi vain hiekkaa. Vasta kun olimme lähdössä alkoi vesi hieman nousta. Seurasimme myös todella hurjaa virtaa luostarin vieressä. Joka paikassa olikin varoituskylttejä vuoroveden voimakkuudesta sekä siitä, että kuivuneelle lahdelle ei saa lähteä kävelemään ilman opasta. Joku paikallisten huvitus tuo kuivuneella lahdella kävely on, kun melkoinen osa porukasta veti pitkin luostaria shortseissa ja paljain jaloin. Olivat kävelleet lahden poikki paljain jaloin. Jonkun hauskan flunssanhan tuosta varmaan saa kaupanpäälle, kun merivesi on +9 asteista, vettä tihkutti ja tuuli niin, että itse teki mieli laittaa pipo päähän.