Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinne ja Takaisin 11/2011. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinne ja Takaisin 11/2011. Näytä kaikki tekstit

#191 - #197 Ma 21.11.2011 - Su 27.11.2011 Barcelona, Espanja

Hieman flunssaisina olemme tämän viikon nauttineet auringonpaisteesta. Flunssa tuli ilmeisesti Suomesta tuliaisina, mutta sateetkin lähtivät vieraiden mukana ja tämän viikon on ollut todella hyvä sää. Jonkin verran olemme hioneet ja lakanneet veneen puuosia sekä tehneet muita huoltotöitä. Hieman kuitenkin on puolikuntoinen olo, joten kauaa ei jaksa tehdä, varsinkin kun hiominen täytyy suorittaa käsipelillä. Kaikki sähköiset vekottimet jäivät kotiin.

Alkuviikosta ajattelimme myös käydä katsomassa merimuseon museolaivaa, joka viime kerralla oli kiinni. Nyt koko laivaa ei edes ollut laiturissa, joten jäi käynti väliin jälleen kerran. Yritämme myöhemmin taas uudestaan. Koska laiva oli poissa niin päätimme käydä lähellä olevassa akvaariossa. Hieman tyyris oli sisäänpääsymaksu, mutta kyllä kannatti maksaa, koska akvaario oli upea. Jää Helsingin Merimaailma kauas taakse. Akvaariossa oli myös haita, joita kävi hieman sääliksi. Ei niin isoa akvaariota pystytä edes rakentamaan, että niin iso otus sopisi sinne. Hait kiersivät ympyrää, vaikka paikan pääaltaassa kyllä oli kokoa reippaasti. Pingviineitäkin oli saatu akvaarioon, mutta ne olivat iloisen oloisia veijareita.

Sunnuntaina ajattelimme käydä suklaamuseossa, mutta koska elämänmenomme on muuttunut hieman "manjana" tyyppiseksi, niin kerkesi tuokin paikka mennä jo kiinni ennenkuin me sinne ennätimme. Elämänrytmi on tosiaan muuttunut hyvin erilaiseksi, kuin mitä se kotona on. Heräämme yleensä kahdeksan yhdeksän maissa, mutta aamupalaa syömme vasta yhdentoista maissa ja päivällistä viiden maissa iltapäivällä. Iltapalankin nauttiminen menee lähemmäksi keskiyötä. Maassa maan tavalla ja vapaalla on vapaa...

Suklaamuseon ollessa kiinni kävelimme vanhan roomalaisen muurin ympäri katsellen Barcelonaa. Lisäksi poikkesimme metroaseman vieressä olevassa eläinkaupassa, jossa olemme aikaisemminkin käyneet katsomassa koiranpentuja. Täällä siis tosiaan myydään koiria tavallisessa eläinkaupassa. Aluksi koirien näkeminen lasikopeissa tuntui hieman karulta, mutta tarkemmin ajateltuna ei Suomessakaan kenneleissä koiranpennuilla kovin kummoisesti ole tilaa tai muutenkaan kummoisia tiloja. Tänään lisäksi todistimme, että pentuja tosiaan päästetään kopeista myös ulos. Toinen puoli eläinkaupan koiranpennuista oli sikeässä unessa ja toinen puoli oli vapaana riehumassa kaupassa. Ilmeisesti tuo uniosasto oli juuri saanut juosta ja meuhkata aikansa.

Kiertelimme myös joulumarkkinoilla jossa oli pääsääntöisesti myynnissä rekvisiittaa yhteen espanjalaiseen jouluerikoisuuteen. Perheet näet rakentavat jouluksi kotiin pienoismallin Jeesuksen syntymästä sekä muista joulun tapahtumista. Kuulostaa yksinkertaiselta ja tavallaan tutulta esimerkiksi Stokkan jouluikkunasta, mutta täälläpä pienoismallin rakentaminen on lähempänä taidetta. Ukkoa pienoismalliin löytyy pirusta alkaen ja päätyen haarniskoituihin ritareihin, elefantteihin sekä viimein ihan tuttuihin ja turvallisiin itämaan tietäjiin. Kun ukot ovat valittu, täytyy valita kolmiulotteinen tausta, joita löytyy kaikenlaisia aina yksinkertaisesta tallista vuoristomaisemaan saakka. Sitten taustaan ostetaan puita, pensaita, aitoja ja isompii taustoihin vielä lisää taloja. Vesiputouksenkin voi laittaa omaan pienoismalliin ja savuefektejä.

Olemme jo miettineet, että miltähän joulun viettäminen täällä tuntuu. Kippari nyt ei talvesta pidä käytännössä lainkaan, mutta jouluaatto lienee se ainoa hetki jolloin lunta ehkäpä kaipaisi ja muutaman asteen pakkasta. Sen sijaan tänä jouluna ilmeisesti vietämme aattoa parinkymmenen asteen lämmössä ja joulukuusen sijasta koristelemme läheisen palmun...tai veneen maston...

#184 - #190 Ma 14.11.2011 - Su 20.11.2011 Barcelona, Espanja

Maanantaina kävimme koko revohkan voimin Gaudin puistossa. Säätila ei kyllä oikein puistokävelyä suosinut, kun vettä tuli todella reippaasti. Itse puiston kujat muuttuivat mutavelliksi vesisateen voimasta. Päätimme hurauttaa puistosta kahdella taksilla veneelle juomaan kahvit. Hyvin mahtui seitsemän ihmistä, koira ja kahdeksan kuukautinen lapsi 30-jalkaiseen veneeseen kahville. Vielä "hauskempaa" olisi tehdä pitkä purjehdus tuolla väkimäärällä kaikkien istuessa tiukasti paikoillaan...

Gaudin puisto kaatosateessa
Veneeltä lähtiessä sitten saatiinkin hieman toimintaa touhuun, kun kippari ei erikseen ollut huomannut kaikille sanoa, että taskut kannattaa veneessä aina pitää kiinni jos niissä jotain arvokasta on. Niinhän siinä sitten kävi, että kipparin seisoessa laiturilla lapsi sylissä ei voinut muuta tehdä, kuin katsoa kun Välimeri nielaisi Annelin lompakon ja melkein passinkin. Onneksi passi sentään kellui, joten se saatii pelastettua helposti. Hulluun suomalaiseen tapaan Lassi päätti yrittää sukeltaa lompakkoa satama-altaan pohjalta. Pelastusyrityksestä ei kuitenkaan tullut mitään veden sameuden vuoksi. Lisäksi vesi on suht syvää altaassa ja ylös tullessa ei olisi tiennyt mihin kohtaan olisi pulpahtanut pintaan, vaikka laiturin alle. Nytpä siis veneemme alla on 50 euroa käteistä ja Visa-kortti. Ehkäpä nuo tuo hyvää onnea?

Tiistaina ja keskiviikkona tutustuimme hieman kaupunkiin kävellen. Jatkuva vesisade kuitenkin hieman hillitsi kävelyhaluja, varsinkin kun viemäröinti näyttää olevan Barcelonassakin olematonta, jolloin rankkasateella kadut lainehtivat vedestä.

Torstaiaamuna heräsimme jälleen aamukuudelta ja lähdimme saattamaan Karhusen klaania paluulennolle. Veneelle takaisin päästyämme otimme päiväunet. Loppuviikon otimme myöskin rauhallisesti vain lepäillen. Olemme niin rauhalliseen tahtiin tutustuneet Barcelonaan, että nyt kun oli vieraita lähes viikon verran ja joka päivälle enemmän ohjelmaa kuin normaalisti, niin olo oli aivan uupunut.


La Rambla iltavalaistuksessa
Koiran koulutusta veneellä...

#177 - #183 Ma 07.11.2011 - Su 13.11.2011 Barcelona, Espanja

Kävimme alkuviikosta tutustumassa Barcelonan venemessuihin. Maanantaista tutustuimme itse veneisiin, jotka siis täällä eivät suurin osa ole hallissa vaan kelluvat vedessä. Täytyy sanoa, että jos Helsingin venemessuilla melkoinen joukko veneitä on aivan liian suuria meidän tarpeisiin, niin täällä Barcelonassa oli yksi ainoa 33-jalkainen vene eksynyt 50 - 62 jalkaisten veneiden seuraan, joka siis näyttää olevan se lähtökohta veneen ostoon täällä.

Keskiviikkona tutustuimme pariin messuhalliin, jossa oli jos jonkinlaista venetarviketta esitteillä, muttei myynnissä. Hieman pettymys nuo messut sen suhteen olivat, ettei messuilla ollut yhtään kojua joka olisi myynyt yhtään mitään tarviketta. Olimme ajatelleet ostaa pohjan myrkkyvärin messuilta sekä moottorin varaosia. Esitteillä olleet tarvikkeetkin olivat nimenomaan ajateltu noihin 50 - 60 jalkaisiin veneisiin, kun plotterin näytötkin olivat isompia kuin kotona television ruutu.

Tuo superjahtien suosiminen näyttäytyi myös viikolla niin, että ranskalainen yksinpurjehtija Port Vellistä tuli kyselemään meiltä minkälainen Port Forum on satamana. Kävi ilmi, että Port Vell on ilmeisesti häätämässä kaikki alle 12-metriset veneet pikkuhiljaa pois satamasta.

Saimme myös viikolla viimein veneen suursiivouksen hoidettua. Yllättävän puhtaana paikat olivat pysyneet eikä kosteudesta huolimatta hometta löytynyt veneestä. Hämähäkkejäkään, joita kanavissa oli vene täynnä ei enää ollut mukana yhtäkään kappaletta. Pistopunkan perältä löytyi kuitenkin pieni ampiaisenpesä, joka kylläkin oli tyhjä. Ilmeisesti pesän asukki oli lähtenyt käymään maissa ja jäänyt rannalle meidän lähdettyä.

Moottorin talvihuolto tuli myös hoidettua. Vesipumpun siipipyörän kanssa meni tapellessa muutama tunti eikä se sieltä ehjänä irti lähtenyt, vaan muutamassa palasessa. Ajoimme myös moottorin läpi makeaa vettä huuhdellaksemme suolan pois. Tiedä sitten onko tuosta käytännön hyötyä, mutta tulipa tehtyä.

Veneen noston ajankohtaa pohjanputsausta ja myrkkyvärin paikkailua varten olemme miettineet myös. Otamme luultavasti veneen ylös vasta tammikuun puolessa välissä. Tällöin vene on ollut kahdeksan kuukautta vedessä ja tulee olemaan toiset kahdeksan kuukautta vedessä ennenkuin nostamme veneen ylös kotosuomessa. Baleaareilla snorklaillessa tarkastelimme pohjaa ja kovin paljoa siellä ei kasva mitään. Joten tuntuu hieman turhalta nostaa venettä nyt ylös, kun olemme vielä paikallamme jolloin pohjaan pääsee varmasti kasvamaan enemmänkin tavaraa.

Loppuviikosta sitten tulikin vieraita Barcelonaan. Torstai-iltana kävimme kipparin työkaverin kanssa illallisella, joka sattuimoisin sattui Barcelonaan. Sunnuntaiaamuna taas heräsimme kuudelta aamulla ja lähdimme lentokentälle Karhusen klaania vastaan. Sunnuntaipäivä sujuikin kuulumisia vaihtaen puolen vuoden ajalta. Bloginkin päivitys jäi, kun illasta oli jo niin uupunut ettei jaksanut ruveta viikon tapahtumia runoilemaan.

#170 - #176 Ma 31.10.2011 - Su 06.11.2011 Barcelona, Espanja

Viikko on sujunut sateisissa merkeissä. Lähes koko viikon on tummat pilvet kierrelleet Barcelonan yllä ja vettä on tullut enempi ja vähempi käytännössä joka päivä johonkin kellon aikaan. Ainakin on suolat huuhtoutuneet veneestä ja jollasta, joka edelleen odottaa veneen kannella kuivumista ja kassiin pakkaamista. Tälläinenhän se talvi ilmeisesti täällä on ja syyskuusta marraskuuhun pitäisi olla märin vuodenaika.

Sadepilvien lomassa puikkelehdimme alkuviikosta katsomaan Port Olympicoa ja Port Velliä, jotka olivat ne kaksi muuta vaihtoehtoa talvehtimispaikaksi. Kummatkin satamat ovat kyllä ihan mukavan näköisiä, mutta Port Forum on meidän miehistöllämme huomattavasti parempi paikka. Pepin kanssa olemme päässeet kävelemään lähes tyhjällä rannalla ja puistossa sekä heittelemään palloa läheisellä nurmikentällä, jossa ei yleensä ole ketään. Olympico ja Vell ovat aivan keskustassa ja lähistöllä ei Pepin kannalta ollut mitään mielenkiintoista eikä minkäänlaista paikkaa juoksuttaa Pepiä vapaana.

Vaikka Forum sijaintinsa kannalta onkin loistava (jättimäinen kauppakeskus vielä aivan kulman takana), niin satamana tämä ei ole kovin miellyttävä. Jostain syystä satamaan pääsee maininkia tietyllä tuulensuunnalla ja ilmeisesti johtuen sataman pienuudesta sekä siitä, että sataman reunat ovat pelkkää betonia, jää maininki elämään satamaan vielä tuulenkin loputtua. Lisäksi maininki repii veneiden kiinnitysköysiä todella rajulla voimalla. Olo on kuin autossa, joka tekee äkkijarrutuksen, kun köydet jälleen kiristyvät. Jonkinsortin suunnitteluvirhehän tässä satamassa on. Samanlaista kiinnitysköysien riuhtomista emme missään muualla ole kokeneet. Olemme miettineet johtuuko mainingin jääminen satamaan siitä, että sataman reunassa ei ole mitään kivetystä tai kasvillisuutta, vaan pelkkää betonia, joka ei maininkia "ime" itseensä niinkuin "elävä" satamanreunusta tekisi.

Sukellusvene 1800-luvun puolivälistä. Espanjan laivasto
ei nähnyt mitään käyttöä toimivalle sukellusveneellä ja
sukellusveneen keksijä kuoli köyhänä miehenä.
Satama on suht hiljainen ja ainakaan meidän laiturissa ei ole muita veneitä talvehtimassa samalla tavalla kuin me, vaan kaikki ovat lentäneet kotiin. Vieressämme on kuitenkin espanjalainen 34-jalkainen Van de Stadt teräsvene, jonka omistaja ja pojat ovat käytännössä joka ilta veneellä. Kyseisen veneen omistaja ei oikein englantia hirveästi puhu, mutta sen verran pääsimme juttuun, että veneen merkki tuli ilmi sekä se, että vene on rakennettu runkoa myöten täysin itse. Puuhaa oli kuulemma riittänyt yhdeksäksi vuodeksi ja vene oli viimein tämän vuoden huhtikuussa laskettu veteen.

Muutaman veneen päässä taas on 33-jalkainen Elan purjevene, joka toimii koulutusveneenä. Väkeä veneeseen tungetaan noin kymmenisen kappaletta ja sitten mennään. Tuota on ollut ihan hauska seurata, kun veneen ruorissa on aina eri henkilö. Hyvinhän tuo on sujunut, vaikka erään kerran oli lähellä, ettei vene kojahtanut sataman betonireunaan, käännös kun laiturista on todella tiukka. Tuntuvat myös lähtevän koulutusajolle oli säätila mikä tahansa. Tänäänkin on vettä tullut kaatamalla ja Pepin kanssa rannalla käydessä meinasi itse lähteä tuulen mukana lentoon, mutta koulutusvene lähti urheasti merellä ja tuli vielä yhtenä kappaleena takaisinkin.

Lauantaina kävimme Barcelonan merimuseossa, mutta meillä oli jälleen hieman huono tuuri museoiden kanssa. Pysyvä näyttely oli suljettu remontin takia ja pääsimme ainoastaan katsomaan vaihtuvaa näyttelyä, joka kertoi matkustamisesta merellä. Vanhoja karttojakin näyttelyssä oli mukana. Ei vain pysty ymmärtämään miten 1300-luvulta olevalla merikartalla on navigoitu mihinkään.

Hetken piti hieroa silmiä, kun olimme mielestämme näkevinämme parven
papukaijoja. Google paljasti, että kyseessä on Munkkiaratti, joka on
alunperin Argentiinasta, mutta karanneet lemmikkipapukaijat ovat
levittäytyneet myös luonnonvaraisiksi Espanjassa.