#109 Ke 31.08.2011 Cruas, Ranska – Avignon, Ranska

Lähdimme liikkeelle heti aamuseitsemältä, kun aurinko oli hieman noussut. Edessä oli pitkä jokimatka kohti Avignonia. Ennen kaupunkia ei juuri kiinnityspaikkoja kartan mukaan ollut. Ensimmäiset pari sulkua sujuivatkin vauhdilla, sulkujen ollessa avoinna meille heti, kun pääsimme sulun edustalle. Loput kaksi sulkua venyttivätkin sitten päivää aina puoliseitsemään saakka illalla, kun jouduimme odottelemaan sulkujen aukeamista pitkään. Jäihän tuossa vielä muutama tunti varaa ennenkuin pimeys olisi alkanut laskeutua, mutta vähän tarkoille meni. Ei olisi tarvinnut kuin päivän kaksi ensimmäistäkin sulkua olisi vienyt kumpainenkin tunnin, niinkuin jälkimmäiset sulut, niin olisi jo ruvennut tulemaan pimeää.

Avignonissa oli ruhtinaallisesti tilaa laiturissa. Ranskalaisten kesälomat ovat päättymässä ja huviveneliikenne alkaa hiljenemään. Proomuliikenne sen sijaan lähtee käyntiin elokuun jälkeen. Olemmekin ihmetelleet kuinka vähän proomuja on Rhônella liikkeellä, mutta se johtuu kesälomista.

Jäämme katselemaan Avignonia ainakin päiväksi. Kaupunki on todella vanha ja aikoja sitten se on myös toiminut Paavien kaupunkina. Avignonista meren rantaa on enää päivän matka ja yritämme ajoittaa saapumisemme Port St.Louissiin niin, ettei meidän kovin kauaa tarvitsisi odotella merikarttojen saapumista postissa. Ranskalaisia merikarttojakin toki löytyy paikan päältä, mutta ne ovat niin tarkkoja, että niitä tarvitsisi vinon pinon rannikolla, jossa ei juuri navigoimisen kannalta ole mitään huomioitavaa. Meri, rannikko ja siellä täällä satamia noin yksinkertaistettuna. Tilaamme luultavasti Imrayn kartat, joita ei tarvitse kuin muutaman. Ranskalaisten karttoja taas tarvitsisi lähemmäs parikymmentä jo pelkästään Ranskan rannikolta. Muutamista mahdollisista ankkuripaikoista ehkäpä ostamme ranskalaiset kartat.

Cruas, Ranska – Avignon, Ranska: 52 mpk

Kokonaismatka: 2167 mpk

Ylhäällä...

....ja alhaalla 22,50 metriä Euroopan suurimmassa sulussa.

#108 Ti 30.08.2011 Valence, Ranska – Cruas, Ranska

Lähdimme vasta hieman ennen puoltapäivää liikkelle. Ongelmana oli seuraava kiinnityspaikka. Avignoniin oli aivan liian pitkä matka, jotta sinne olisi yhdessä päivässä ennen pimeää ehtinyt. Pimeys laskeutuu täällä hetkessä ja kello yhdeksän maissa illalla on aivan säkkipimeää. Joella väylän reunamerkkejä ei ole valaistu mitenkään, joten kun pimeys laskeutuu, on parempi olla pois joelta. Hotelliproomut kyllä ajelevat joella pimeäänkin aikaa ilmeisesti tehokkaiden valonheittimien ja tarkan elektronisen kartan turvin. Meidänkin elektroninen merikartta kyllä näyttää Ranskan sisävedet, mutta eipä sen turvin uskalla ajella säkkipimeässä joessa missä vielä lilluu isoja puunrunkoja.

Tarkoituksenamme oli ajaa aivan iltaan saakka euroopan isoimmalle sululle Bollènessa ja pyytää lupaa jäädä sulun odotuslaituriin yöksi. Matkalla kuitenkin tutkailimme karttaa ja päätimme yrittää Cruasin satamaan, jossa ainakin karttakirjan mukaan pitäisi olla kaksi metriä vettä. Cruasissa olimme puoli neljän maissa. Satama on lähes heti sulun ja patorakennelman jälkeen, joka kiihdyttää joen virtausta huimiin lukemiin. Karttakirjassakin varoiteltiin satamaan sisäänajosta, joka on todella kapea ja virta voimakas. Meille satamaan sisäänajo oli vieläkin jännittävämpi, koska emme mistään pystyneet tietämään onko satamassa vettä riittävästi vai ei. Kapeassa sisäänajossa tulimme käytännössä vene poikittain sisään satama-altaaseen Leenan huudellessa kipparille veneen nopeutta ja veden syvyyttä. Virta oli todella voimakas ja kaasuakin sai käyttää reippaasti, ettemme valuneet päin vedenalaista pengerrystä. Satama-altaassa virta hävisi ja huokaisimme helpotuksesta, kun vettäkin oli riittävästi.

Viehättävä satamamme ydinvoimalan varjossa...

Ilta sujuikin netin ääressä ihmetellen Barcelonan satamia. Port Vell oli aivan täynnä ja heiltä ei paikkaa löydy. Port Forum hieman kauempana Barcelonan keskustasta oli kuitenkin vastannut, että heiltä löytyy paikka. Muista satamista ei vielä kuulunut mitään, mutta selailtuamme muiden satamien sijaintia ja hintoja totesimme Port Forumin olevan hyvällä paikalla, vaikkakin hieman kalliimpi kuin muut, lukuunottamatta täynnä olevaa Port Velliä. Lähetimme viestiä Port Forumiin ja pyysimme varaamaan laituripaikan. Halvemmallakin olisi Espanjan itärannikolta löytynyt laituripaikka, mutta kyseiset paikat ovat käytännössä keskellä ei mitään tai sitten jonkin lomakylän yhteydessä. Kyseisissä paikoissa uhkaa talven tullen mökkihöperyys ja rahaa palaisi joka tapauksessa kaupunkiin matkustaessa. Barcelonassa nyt luulisi vierähtävän muutama hetki ilman mökkihöperyyden oireita...

Valence, Ranska – Cruas, Ranska: 19 mpk
Kokonaismatka: 2115 mpk

#107 Ma 29.08.2011 Valence, Ranska

L'Ardèche, viimeinen Rhônen ketjuproomu, joka eteni joen
pohjassa olevan ketjun avulla.

Lähdimme aamupäivästä pyöräilemään parin kilometrin päässä olevaan Valencen kaupunkiin. Kävimme ensiksi kolkuttelemassa lähistöllä olevien parin venetarvikeliikkeen ovia. Tarvitsisimme jokusen merikartan välille Marseille – Barcelona. Liikkeet olivat kuitenkin kiinni, joten kartat jäivät ostamatta, vaikka ne oven takana olivatkin tarjolla parin metrin päässä. Jos Port Saint Louissista ei karttoja löydy, niin täytynee taas vinguttaa Visaa netissä ja odotella tyynesti karttojen saapumista postitse.

Kaupungilla käppäilimme edestakaisin pikkukujia ja isompia katuja. Pistäydyimme turisti-infossa kysymässä tuttua kysymystä: Onko täällä internet-kahvilaa. Ei ollut. Pidemmällä olisi ollut joku peliluola, jossa kyseinen harvinaisuus olisi ehkä ollut, mutta koska infotäti ei ollut varma aukiolosta, niin jätimme hortoilun pitkin Valencen sivukujia väliin. Bongasimme kuitenkin lähistöltä kahvilan, jossa oli langaton yhteys. Päätimme, että ruokailun jälkeen käymme selailemassa Hesarin ja laittamassa kuuteen Barcelonassa olevaan satamaan viestiä, josko jostain noista satamista löytyisi pienelle venhollemme talvehtimispaikka...sopuhintaan tietysti. Huvittavaa on, että esimerkiksi Marina Port Vellin (jetsetin suosima paikka, eli me) hinnastosta ei edes löydy 9 metriselle veneelle hintaa. Hinnat alkavat vasta kymppi metrisestä veneestä ja loppuvat jonnekin superjahtien tienoille.

Pääsimme myös pitkästä aikaa oikein ravintolaankin syömään. Ravintolat kun ovat auki vain muutaman tunnin puolenpäivän jälkeen tai sitten myöhemmin illalla, niin meillä on hieman jäänyt ravintolat väliin. Joko olemme olleet niin myöhään satamassa, että ravintolat ovat kiinni tai sitten emme taaskaan ole muistaneet tätä rajoittunutta ravintoloiden aukioloaikaa ja olemme marssineet paikalliseen raflaan kuin Rossoon, olettaen että ruokaa saa aina. Vaan kun ei saa. Tällä kertaa kipparin ruokavalikoima ei ollut yhtä kauhea kuin Epernayan nakit. Tosin hieman kummeksutti, että jauhelihapihvitkin olisi saanut tilattua raakana. Tuli tilattua mediumina, kun ei aivan ymmärtänyt taaskaan mitä tilasi. Ihan hyvää ruokaa oli. Leena pitäytyi taas tutussa ja turvallisessa pitsassa, jossa ei voi kovin montaa asiaa mennä pieleen.

ISO rotta!

Illalla täytimme vesitankkia parin kanisterin avulla. Vedenpaine oli aivan onneton ja operaatio vei hetkisen. Viereisestä brittiveneestä tarjosivat meille letkua operaation jouduttamiseksi, mutta kieltäydyimme, koska vesitankkimme on sen verran pieni, että täyttäminen sujuu kyllä kanistereillakin. Vesiletkua meille on tarjottu muistakin veneistä aina, kun olemme noiden kanistereiden kanssa touhunneet. Emme ostaneet vesiletkua Dunkerquesta ja loppujen lopuksi olemme pärjänneet ilmankin. Letkun kanssa tulee myös ongelmaksi se, että erilaisia liittimiä pitäisi olla loputon määrä. Mitään standardia liitoksissa ei tunnu täällä olevan.

Ei vaan, kyseessä on Nutria eli Rämemajava. Englanniksi nimi kylläkin
on jokirotta. Meidän mielestä otus oli veikeän näköinen, mutta
paikallisille kyseinen otus on vitsaus, koska se tuhoaa joen rantaa ja
viinirypälepengerryksiä.

#106 Su 28.08.2011 les Roches-de-Condrieu, Ranska – Valence, Ranska

Kaikkien ideoiden päälle pitää nukkua. Nytkin aamulla herätessä mielessä oli kirkas ajatus talvehtimispaikasta ja suunnitelmasta kevättalvelle. Talvehtimispaikka, jos vain saamme paikan, tulee olemaan Barcelonassa tai sen lähistöllä. Barcelonasta vene raijataan Maaliskuun 2012 alussa Bilbaoon Pohjois-Espanjassa, josta jatkamme sitten kohti kotia. Barcelonan ja Bilbaon välillä pitäisi kulkea juna (meille ja Pepille). Pitääpi selvitellä asiaa.

Tämän ajatuksen myötä lähdimme liikkeelle kahdeksalta aurinkoisessa säässä. Mukava pohjoistuuli viilensi sen verran, ettei päivästä tullut tukalan kuuma. Lähes neljäkymmentä mailia sujuivatkin nopeasti maisemia ihastellen, jotka muistuttavat jo Välimeren rannikkoa.

Port de l'Epervièressä Valencen lähellä olimme hieman neljän jälkeen iltapäivällä. Keskivauhtia tipautti hieman yksi sulku, jonka edessä jouduimme odottelemaan lähes 45 minuuttia. Muut kaksi sulkua sujuivatkin vauhdilla. Rhônen virta antoi meille solmusta kahteen lisävauhtia.

Port de l'Epervièren satama onkin jo hieman välimerimainen. Satamakonttorissakin piti jo näyttää veneen rekisteriotette, josta satamakapteeni yritti tavailla veneen nimeä, pituutta ja tyyppiä. Hyvinhän mies sai selkoa maistraatin paperista, ainoa vaan että veneen tyypiksi tuli moottorivene. Veneitä satamassa on paljon, osa selkeästi pidemmältä tulossa, osa veneissä asuen ja ilmeisesti osa veneen kanssa pikkuhiljaa satama-altaaseen upoten. Muutaman veneen päässä meistä on englantilainen teräksestä tehty purjevene, jonka kannella rötköttävät puumastot ovat kymmenen kertaa hurjemmassa kunnossa, kuin meidän puupinna oli. Mastoista varmaan työntäisi etusormen läpi. Vanttiruuvitkin (vantit, vanttiruuvit = maston pystyssä pitämiseen) ovat niin ruostuneita, ettemme ole mitään niin ruostunutta ikinä nähneet. Vaikea kuvitella, että niitä pystyy enää kierittämään kireälle tai ylipäätään kierittämään mihinkään suuntaan. Toisessa veneessä taas maston kuljetus on hoidettu simppelisti; puumasto on yksinkertaisesti vain katkaistu tai sitten se on katkennut. Terävät reunat maston jämässä ei jätä paljon mielikuvitukselle sijaa.

Kuvassa näkyvä pieni kivi keskellä jokea (vihreä merimerkki)
toimi kuulemma Ranskan kuningas Ludvig  IX:n
levähdyspaikkana ristiretkellä. Kuningas ei poliittisista
syistä halunnut pitää taukoa joen vasemmalla eikä
oikealla rannalla, joten hän lepäsi keskellä jokea.

Illasta saapui myös saksalaisvene satamaan, jonka tapasimme ennen Langresia. Heillä oli silloin melkoinen kiire, koska heidän pitäisi olla viimeistään lokakuun puolessa välissä Kreikassa. Olimme hieman yllättyneitä, kun näimme heidät jo eilen les Roches-de-Condrieussa. Kiirettä saa pitää merellä, jos vene pitää saada Kreikkaan ja olla takaisin töissä Saksassa lokakuun puolessa välissä. He yrittivät laittaa veneensä meidän viereen, mutta juuttuivat mutaan kiinni paria kolmea metriä ennen laituria. Heidänkin syväyksensä pitäisi olla 1,75 metriä, mutta ilmeisesti kyseinen syväys on pätenyt veneen valmistuessa 80-luvun alussa. Kovinkaan moni ei tunnu ottavan huomioon, ettei tehtaan ilmoittama syväys välttämättä päde enää kolmen- neljänkymmenen vuoden jälkeen, varsinkin jos vene on täynnä tavaraa vuodeksi. Tosin normaalistihan tuolla ei juuri mitään väliä ole. Vasta, kun vettä on nippanappa riittävästi, tulee joka sentistä merkityksellinen. Hieman mietityttää Pariisissa tapaamamme ruotsalaisvene, jotka lähtivät ilmeisesti läntiselle kanavareitille. Heidän 70-luvun veneen syväys oli kuulemma 1,50 metriä, mikä on lähes sama kuin kanavareitin virallinen syväys. Oletettavasti tuokin vene on kuitenkin uponnut parikymmentä senttiä syvemmälle vuosikymmenten kuluessa. Kotiin kun päästään ja Calimero saadaan talvipukeille, niin ensimmäinen asia minkä tulemme tekemään, on mitata syväyksemme. Ihan mielenkiinnosta haluamme tietää pitikö arvio 1,75 metrin syväyksestä paikkansa.

les Roches-de-Condrieu, Ranska – Valence, Ranska: 39 mpk
Kokonaismatka: 2096 mpk

#105 La 27.08.2011, St-Germain-au-Mont-d'or, Ranska - les Roches-de-Condrieu, Ranska

Aamu alkoi jälleen sateisissa ja suht vilpoisissa merkeissä ainakin jos vertaa alkuviikon lämpötiloja. Leenallakin oli oikein vilu, vaikka oikeasti lämpötila oli parikymmentä astetta plussan puolella. Mitenhän sitä sopeutuu takaisin kotosuomen miinus lämpötiloihin.

Hieman ennen yhtätoista saavutimme Saônen ja Rhônen yhtymäkohdan ja näin jäi Saône-joki taakse sekä Lyonin kaupunki, jonka läpi ajoimme. Jätimme tällä kertaa Lyonin katsomatta. Kaupungissa ei ole oikein kunnollista vierasvenestamaa. Lisäksi taas raportit suht rauhattomasta kaupungista, jossa veneisiin on kohdistettu ilkivaltaa ei myöskään houkutellut jäämään joen rantaan ydinkeskustassa, varsinkin kun ohiajavien veneiden aallot keikuttavat joen rannassa oikein kunnolla.

Lyonissa

Maisemat muuttuivat selkeästi päästyämme Rhône-joelle. Voisi sanoa, että maisema muuttui todella jylhäksi, koska korkeat kukkulat reunustavat jokea. Kukkuloiden rinteille on rakennettu pieniä kyliä, viinirypälepeltoja, linnoja ja kirkkoja. Maisema on aivan erilaista, kuin mitä tähän mennessä olemme Ranskassa nähneet. Ehkäpä hienoimman näköistä Ranskaa tähän mennessä.

Rhônen virtaus ei ainakaan tänään ollut vielä kummoinen. Keskimäärin virtaus oli noin 1 - 1,5 solmua. Sulkujen alapuolella patorakennelmat kyllä loivat lähemmäs kolmen solmun myötävirran, mutta nuo kohdat olivat lyhyitä. Joessa kelluu kyllä melkoisesti puutavaraa aina isoista tukeista pieniin risuihin. Puutavaraa on enemmän kuin Saônella, jossa sitäkin piisasi jonkin verran. Varsinaista tulvaa ei ilmeisesti kummassakaan joessa ole, vaikka vesi onkin korkealla.

Olemme tässä myös pähkäilleet talvehtimispaikkaa. Séte Etelä-Ranskassa on yksi vaihtoehto, josta kuljetuttaisimme veneen Bordeauxiin maaliskuussa 2012 ja jatkaisimme sieltä takaisin kotiin päin. Tämä on helpoin vaihtoehto, koska Sétesta pääsee junalla Bordeauxiin noin kuudessa tunnissa. Ainoa miinuspuoli paikassa on, ettei se välttämättä ole niin hirvittävän lämmin.

Toinen vaihtoehto olisi Barcelonan alue Espanjassa. Alue on jokusen asteen lämpimämpi, mutta matkustaminen karvaisen miehistönjäsenemme kanssa Barcelonasta Bordeauxiin on hieman monimutkaista, ellei mahdotonta.

Emme nyt lopullista päätöstä ole tehneet vielä puoleen jos toiseen. Koiran kanssa reissaaminen mutkistaa asioita hieman, mutta toisaalta on karvaisesta miehistönjäsenestämme ollut hauskuuttakin...ainakin viereisille veneille. Ranskalaiset ainakin tuntuvat rakastavat koiria.

P.S. Viimeinkin on suht hyvä nettiyhteys, joten saimme ladattua pienen videopätkän Balesmesin tunnelinpätkästä. Sitä voi ihmetellä täältä: Balesmes. Alempana on myös videopätkä yhdestä tämänpäiväisestä sulusta. Pinnan korjaus maksoi seitsemänkymppiä. Mielestämme ihan kohtuuhinta, jos tuo nyt kestää kotosuomeen saakka.

St-Germain-au-Mont-d'or, Ranska - les Roches-de-Condrieu, Ranska: 35 mpk
Kokonaismatka: 2057 mpk

Ylhäällä

Alhaalla

Rhône

#104 Pe 26.08.2011 St-Germain-au-Mont-d'or, Ranska

Puuseppä käväisi veneellämme puolenpäivän aikoihin satamakapteenin toimiessa tulkkina. Ilmeisesti pinnasta vielä saa ihan hyvän ja sen parissa puuseppä olikin ahkeroinut. Hän tuli ilmoittamaan, että tuo korjatun pinnan ilta kuudelta veneellemme. Ylimmän osan hän oli ilmeisesti irrottanut ja saumannut uudelleen. Oletamme ainakin, että jos tuo meidän puukepakko olisi ollut täysin mätä sisältä ei puusepän ammattiylpeys olisi sallinut enää mädän kepakon korjaamista.

Muilta osin päivä on kulunut massiivisen ukkospilven alla ollen. Ukkonen on jyrähdellyt kumeasti ja salamat välähdelleet. Vettäkin varsinkin iltapäivästä on tullut todella reippaasti. Käväisimme myös kaupungilla kävelemässä. Vettä satoi myös kävelyreissumme aikana, joten kovin kummoista tutkimusmatkaa emme kaupunkiin tehneet. Mukaan kyllä tarttui lisää suklaacroissantteja, niihin tulee himo! Ehkäpä ranskalaiset syövätkin pelkästään niitä aamu- ja iltapalaksi?

Iltapäivästä oltuamme menossa maksamaan oleskelumme vielä yhdeksi yöksi huomasimme joella moottoriveneen hinauksessa. Autoimme hinattavan brittiveneen laituriin. Heiltä oli moottori tiltannut keskellä jokea. Ilmeisesti olivat onnistuneet soittamaan tähän satamaan, josta pieni moottorivene oli lähtenyt heitä hinaamaan. Kyllä se on Murphyn laki, että aina kriittiset osat veneestä hajoavat pahimmassa mahdollisessa säässä. Kaatosateen laskiessa näkyvyyden minimiin ja virtaavassa joessa ei ainakaan haluaisi moottorin pettävän. Britit joutuvat jäämään tähän ilmeisesti ainakin tiistaihin saakka, jolloin telakka vasta pystyy katsomaan moottoria. Ovat nyt yrittäneet sitä käynnistellä ja moottori pitää todella kummaa ääntä...kuin möreä ja rikkinäinen pasuuna!

P.S. Saimme pinnamme takaisin. Tulipahan hieno! Puuseppä uusi ylimmän osan, joka oli alkanut irvistämään. Lisäksi hän hioi koko pinnan niin hyvin, ettei uskoisi että kyseessä on sama vanha kepakko. Vain lakkaus jäi meidän harteille, kun eihän sitä tällaisessa aikataulussa pysty tekemään. Täytyypi odotella, kun taas on aurinkoinen keli ja ruveta läträämään lakan kanssa. Lisäksi puuseppä toi meille vielä hunajaa ilmeisesti omasta mehiläistarhastaan. 

#103 To 25.08.2011 Mâcon, Ranska – St-Germain-au-Mont-d'or, Ranska

Aamu alkoi hieman erilaisissa merkeissä, kuin pitkään aikaan. Taivas oli musta, ukkonen jyrisi ja salamat välähtelivät. Ennusteiden mukainen sadekin ropisi niskaan, tosin päivää aiemmin kuin ennusteet lupasivat ja vaimeampana. Lähdimme liikkeelle jälleen seitsemän maissa, tosin lämpötila oli pilvien takia siedettävä.

Ukkonen jäi meidän oikealla sivulle ja ajelimme enemmänkin ukkosrintaman reunalla, kuin aivan keskellä. Siitä huolimatta jyrinä oli mahtava ja salamat melkoisen kokoisia ja näköisiä. Sadetta ei kestänyt kuin puolille päivin ja ukkosen siirryttyä pois aurinkokin alkoi jälleen paistamaan täydellä teholla. Olo oli kuin tropiikissa, kuuma ja kostea.

Olimme St-Germain-au-Month-d'orin (voiko kaupungin nimi enää pidemmäksi mennä) edustalla puolikahden maissa. Joen rannassa on satama, jossa on myös korjauspalveluita sekä tärkein: puuseppä. Puinen pinnamme (pinna = veneen ohjailuun, ruorin korvike) näet on alkanut irvistämään liimauksen irrottua ylemmästä osasta. Hätäkorjasimme jo sitä aiemmin, mutta se täytyisi saada korjattua kunnolla, ennenkuin lähdemme purjehtimaan. Satamaan saavuttuamme satamakapteeni lupasikin hälyyttää puusepän paikalle. Oma arviomme oli, että pinna on täysin mätä ja joudumme uusimaan koko kepakon. Puuseppä ei kuitenkaan ollut yhtä pessimistinen ja koputteli, haisteli ja lähes maisteli puuta. Sepän matkaan katosi pinnamme, joten nyt kökimme tässä sen aikaa, kunnes hän tuo sen toivottavasti korjattuna takaisin, tai edes takaisin. Ranskankielisestä selostuksesta tajusimme sen verran, että ilmeisesti huomenna olisi valmista. Rahasta hän ei vielä suostunut keskustelemaan, tuntui enemmänkin olevan innoissaan käsillä olevasta työstä.

Satama ei ole mitenkään erikoinen ja kaupunkiinkin on matkaa. Lisäksi jouduimme kiinnittämään veneen joenpuoleiselle laiturille, jossa meitä heiluttaa ohiajavien proomujen ja veneiden aallot. Lisäksi joki on jo sen verran leveä, että tuuli muodostaa jo jonkinlaista aallokkoa. Toivottavasti tässä ei tosiaan huomista pidempään tarvitse olla.

Mâcon, Ranska – St-Germain-au-Mont-d'or, Ranska: 31 mpk
Kokonaismatka: 2022 mpk

#102 Ke 24.08.2011 Chalon-sur-Saône, Ranska – Mâcon, Ranska

Lähdimme taas aamusta aikaisin liikkeelle. Aamupäivästä kuitenkin taivaalle kerääntyi jonkin verran pilviä ja tuuli nousi sen verran, että ajelimme Saônea myötävirtaan sangen mukavassa säässä.

Mâconissa olimme puolikahden maissa. Ajatuksena oli mennä kaupungin vierasvenesatamaan, mutta olimme vielä joella yrittämässä ajaa vierasvenesatamaan johtavaan kanavaan, kun kaiku näytti enää 0,4 metriä vettä kölin alla. Niin vähän vettä oli kölin alla ja olimme vielä niin kaukana satamasta, että päätimme yrittää ajaa johonkin joen rannalla olevista laitureista. Pääsimmekin laituroimaan joen vasemmalle rannalle, joka itseasiassa ei ole Mâconia vaan oma kaupunkinsa; St-Laurent-sur-Saône.

Iltapäivästä taivaalle kerääntyi mustia pilviä ja ukkonen jyrähteli. Vettäkin tuli, muttei kovin paljoa. Ilma viileni kuitenkin ukkosen johdosta niin paljon, että jaksoimme lähteä illasta katselemaan Mâconia. Mukaan tarttui taas muutamat herkulliset suklaacroissantit.

Olemme kyllä hieman ihmetelleet tämän maan ruokakulttuuria, jonka pitäisi olla maailman hienoimpia. Lähinnä siis kaupassa tulee ihmetelleeksi, että mitä ranskalaiset syövät aamupalaksi tai iltapalaksi? Kaupoissa ei näet juuri juustoja ole, vain pienen pieniä paketteja, joista kaksi ihmistä ei syö päivää kauempaa. Leikkeleiden laita on myös huono, valinnanvaraa on kyllä kymmeniä ellei satoja erilaisia paketteja...joissa jokaisessa on muutama hassu kinkunviipale. Leipää ei myöskään tunnu saavan isompaa pakettia, kuin neljäntoista viipaleen paketti. Jogurteista ei edes tarvitse mainita, niitä ei juurikaan ole. Kahvinpaketit, jotka nekin ovat todella minikokoisia, vielä ymmärrämme, kun Suomi lienee ainoa maa, jossa kahvia juodaan lähes koko ajan.

Chalon-sur-Saône, Ranska – Mâcon, Ranska: 34 mpk

Kokonaismatka: 1991 mpk

St-Laurent-sur-Saône

#101 Ti 23.08.2011 Seurre, Ranska – Chalon-sur-Saône, Ranska

Chalon-sur-Saône

Lähdimme liikkeelle heti, kun päivä alkoi hieman sarastamaan aamuseitsemältä. Käytännössä aamupäivä ja myöhäiset illat ovat ainoa hetki näissä helteissä, kun ulkona pystyy mitään tekemään ilman, että on likomärkä hiestä. Iltapäivä kello kahdesta ilta kuuteen on se pahimman kuumuuden hetki, jolloin jo vain veneen sisältä kannelle kipuaminen saa koko kropan hiestä märäksi. Helle ei edes olisi kovin paha, jos ilma liikkuisi, mutta kun oikeastaan pienintäkään tuulenvirettä ei ole. Ne harvat hetken, kun tuuli on vienosti puhaltanut, niin olo on ollut ihan siedettävä. Kyllä tässä jo mielikuvissa on mieluummin Välimeren rannalla, jolloin veneen voi ajaa merelle ankkuriin ja pulahtaa kunnolla uimaan. Olemme kyllä käyneet Saônessa uimassa, taas kerran seuraten paikallisten esimerkkiä: Jos he pysyvät terveinä lillumalla Saônessa, niin ehkäpä mekin. Kauaa siellä ei kuitenkaan viihdy, kun on nähnyt mitä kaikkea muutakin joessa ja kanavissa lilluu...

Chalon-sur-Saônessa olimme puolenpäivän aikaan. Sataman sisäaltaan edessä on hieman "rasistinen" kyltti: Ei vuokraveneitä! Vuokraveneitä on täällä melkoinen määrä, varmasti yli puolet veneistä on vuokralla. Pelottavia veneitä, koska ne käytännössä tuntuvat ajelevan täysin vesiliikennesääntöjen vastaisesti. Lisäksi veneiden kyljet on vuorattu lepuuttajilla ja hervottoman kokoisilla törmäyslistoilla. Näilla onkin sitten hyvä törmäillä sinne tänne. Sataman sisäallas ei edes ole mitenkään kovin pieni, ahtaampiakin satamia olemme nähneet, mutta ilmeisesti joku vuokravene on törmäillyt oikein urakalla ja siitä syystä kieltokyltti.

Netittömyys jatkuu edelleen. Tämäkin päivitys on kirjoitettu kahvilasta...joka on ilmastoitu!

Seurre, Ranska – Chalon-sur-Saône, Ranska: 24 mpk
Kokonaismatka: 1957 mpk

Vanha käytöstä poistettu sulku

#100 Ma 22.08.2011 Seurre, Ranska

Proomumme helteessä

Jäimme päiväksi Seurreen lähinnä pyykkäämään, kaupoilla käymään ja hellettä pitämään. Lämmintä tosiaan riittää, vaikka muille jaettavaksi. Päivästä kaupungilla käydessä lämpömittari auringossa näytti +41 astetta. Nyt iltakahdeksalta veneen sisällä on edelleen +33 astetta. Eipä tuolla suorassa auringonpahteessa ole tullut juuri oltua, sinnehän varmaan nyykähtäisi. Pressu jota olemme Itämerellä käyttäneet suojaamaan avotilaa vesisateelta, antaa nyt hieman varjoa, jotta olo on jotenkuten siedettävä. Lyonissa kolmen matkapäivän päässä on +37 astetta, siis varjossa. Helle ilmeisesti kestää vielä muutaman päivän ja sitten tulee melkoinen rankkasade. Ennusteiden mukaan pari senttiä vettä sataa vajaassa päivässä.

Kaupungilla kävimme istuskelemassa kahvilassa, jossa oli myös langaton nettiyhteys ja saimme näin blogin päivitettyä. Päivitystiheys tosiaan tipahti Epernayan jälkeen, koska isommat kaupungit loppuivat siihen. Matkasimme käytännössä maaseudun läpi, jossa ei juuri mitään muuta ollut, kuin pikkuisia ranskalaiskyliä. Näissä ei leipomoa kummempia kauppoja tai liikkeitä ollut. Hauskoja paikkoja kyllä, koska koko kylä tuntee toisensa ja ulkopuolisia suoraan sanoen tuijotetaan. Toki kohteliaasti Bonjour sanoen.

Satamaan saapui tänään myös toinenkin suomalaisvene. Moottorivene, jolla ovat tulossa Välimereltä.

#99 Su 21.08.2011 Pontailler-sur-Saône, Ranska – Seurre, Ranska

Lähdimme jälleen aamukahdeksalta liikkeelle, jotta olisimme pahimman kuumuuden aikaan jo satamassa. Veneitä on selkeästi enemmän liikkeellä Saône-joella, kuin mitä tähän mennessä olemme nähneet Dunkerquesta lähdön jälkeen. Paikalliset näyttävät kiinnittyvän joen rantapöheikköihin ja osa on jopa pelkästään ankkurin varassa.

Matkan varrella pysähdyimme St-Jean-de-Losneen täyttämään dieseltankin ja kanisterit. Tällä dieselmäärällä meidän pitäisi kyllä päästä Välimeren rannalle saakka.

Kesä on viimein löytänyt meidät ja voimalla. Vähempikin kyllä riittäisi, kun meinaa nikeltyä näihin lämpötiloihin. Veneen sisälämpötila on tänään ollut 34 astetta. Se kertonee jo jotain lämpötilan voimakkuudesta, että kun meni suihkuun ja suihkutilan lämpötila on vain 27 astetta, niin siellä meinasi tulla vilu! Lisäksi kosteusprosentti huitelee seitsemässäkymmenessä ja taivaalla pyörii koko ajan synkähkön näköisiä pilviä, mutta ukkosta ja vettä ei vain tule. Onneksi meidän ei tarvitse enää ahkeroida kymmeniä sulkuja päivässä tässä helteessä. Voisi jäädä joku sulutus viimeiseksi teoksi, kun nyykähtäisi sulkumekanismin avaavan kammen varteen.

Netti tuntuu olevan tuntematon käsite täälläpäin Ranskaa. Tässä satamassa kyllä olisi joskus ollut netti, mutta saimme satamakapteenilta vastauksen, että "Internet is Kaput!". Tuntuvat osaavan tuon Kaput sanan aika hyvin, kun VNF:kin tarjosi sitä eilen.

Pontailler-sur-Saône, Ranska – Seurre, Ranska: 27 mpk
Kokonaismatka: 1933 mpk

#98 La 20.08.2011 St.Seinen sulku nro. 29 – Pontailler-sur-Saône, Ranska

Viimeisen sulun edessä sillan alla...

Lähdimme aamusta kahdeksalta liikkeelle ahkeroimaan kuuttatoista sulkua. Aikainen aamulähtö oli myös mietitty sen puolesta, että olisimme suurimmasta osasta suluista läpi ja mahdollisesti satamassa ennenkuin helle paahtaisi kuumimmillaan.

Kanavan loppupätkä on ollut aika asumatonta seutua. Lähinnä maatiloja siellä täällä ja tiheää metsää. Kiinnittymispaikkoja ei juuri ole ollut ja palveluita ei sitäkään vähää.

Viimeisessä Canal entre Champagne et Bourgognen sulussa jouduimme jälleen soittamaan VNF:lle. Leenan soittaessa nainen toisestapäästä sanoi vain, että "Lock is Kaput!". Se sai meidät hihittämään hermostuneesti, kun mietimme, että tähänkö matka tyssäsi. Viimeinen sulku ja se on kaput...

Lopulta kuitenkin VNF:ltä saapui mies avamaan lukon manuaalisesti ja pääsimme läpi. Canal entre Champagne et Bourgogne loppui meidän osaltamme tähän. Tavallaan myös tuntuu, että reissun tämä osio on loppu ja olemme jo perillä. Sulkuja on niin vähän edessä ja Saônella ja Rhônella myötävirta työntää meitä vauhdilla eteenpäin, että oletettavasti olemme noin kahdessa viikossa Port Napoleonissa tai Port St.Louississa Välimeren rannalla. Hauskaa on sisävesillä ja maisemat ovat hienoja. Tiedämmepä ainakin minne eläkepäiviä tulee viettämään (jos koskaan eläkettä edes näkee). Eläminen on halpaa sisävesillä ja veneen laiturointi on lähes tai kokonaan ilmaista. Ruoka on ainoa mihin rahaa menee. Veneen ei edes tarvitse olla kummoisesti varusteltu täällä. Tehokas moottori on ehkäpä se ainoa kriteeri ja mieluummin teräsvene, niin ei tarvitse miettiä sulkujen reunoja kovin paljoa.

Tehokkaaseen moottoriin liittyen olemme miettineet Suunnitelma B:n lisäosaa. Calimerossa kun ei ole kovin tehokasta moottoria ja näin ollen emme tule pääsemään Rhônea pitkin takaisin tappamatta Volvoa, joka on palvellut tähän saakka loistavasti ja kiukuttelematta. Suunnitelma B:n lisäosana tulemme oletettavasti siirtämään veneen maantiekuljetukselle Etelä-Ranskasta joko Biskajalle tai sitten Lyoniin, jos haluamme palata takaisinpäin myös kanavia pitkin. Rhônen virta on vain yksinkertaisesta liian voimakas varsinkin keväisin.

St.Seinen sulku nro. 29 – Pontailler-sur-Saône, Ranska: 17 mpk
Kokonaismatka: 1906 mpk

#97 Pe 19.08.2011 Piépape, Ranska - St.Seinen sulku nro. 29

Kippari kävi aamusta lähikylästä hakemassa patongit ja suklaacroissantit. Näiden energiaa tarvittiinkin, kun yritimme lähteä liikkeelle. Vene oli tukevasti mudassa kiinni ja vain täydellä kaasulla ja työntämällä rannasta käsin saimme venhon viimein liikkeelle.

Päivä kului helteisissä merkeissä, niinkuin on jo kulunut useamman päivän. Viimeinkin kesä on löytänyt meidät. Suluissa urakointi on vain hikistä hommaa tässä säässä. Tänään urakoimme 17 sulkua. Suurin osa sulutuksista sujui nopeasti, mutta Romagnen sululla jouduimme pirauttamaan VNF:lle, kun liiketunnistin ei meitä jostain syystä tunnistanut. Viimein kun kippari vielä kerran käänsi 9 metriä pitkää venettä 10 metriä leveässä kanavassa ympäri niin liiketunnistin huomasi meidät ja sulku aukesi.

Illalla kävimme uimassa kanavassa. Mietimme, että jos uimme viime kesänä Daugavassa ja tänä kesänä Hollannin kanavilla ilman, että kolmas lisäkäsi on kasvanut selkään, niin ehkäpä kanavassakin voi uida. Ainakin kanavan rannat ovat tuuhean kasvillisuuden peitossa ja kanavassa elää kaloja, rapuja ja ainakin parit kilpikonnat, eli ei vesi täysin myrkyllistä voi olla.

Piépape, Ranska - St.Seinen sulku nro. 29: 16 mpk
Kokonaismatka: 1889 mpk

#96 To 18.08.2011 Langres-Marne, Ranska – Piépape, Ranska

Näyttää siltä, että kirkontornin rakentajaksi palkattiin
majakan tornin suunnittelija?

Muutimme hieman proomumme aikataulua ja lähdimmekin jo kahdeksalta. Aikaisemman lähtöajan valitsimme ajatellen päivän sulkusumaa (15 lukkoa kymmenen kilometrin matkalla) sekä sen vuoksi, että suurin osa muista veneilijöistä näyttää lähtevän yhdeksältä. Aikaisemmalla lähtöajalla saisimme oman rauhan suluissa. Muita veneilijöitä tällä kanavapätkällä onkin näkynyt todella paljon. Joukossa on myös sangen paljon purjeveneitä tulossa Välimereltä ja menossa sinne. Osasyy venepaljouteen on se, että yksi kanavapätkä joko keskisellä tai läntisellä reitillä on suljettu. Tämän takia veneet joutuvat tulemaan tälle kanavapätkälle.

Lähtömme säesti ukkosen jyrähtely ja salamat valaisivat taivaan. Vettäkin satoi niskaan reippaasti. Tiedä johtuiko vesisateesta vai mistä, mutta päivän toisessa sulussa sulun portit jumiutuivat. Odottelimme hetken, josko automaattihälytykseen olisi joku reagoinut nopeasti. Vartin odottelun jälkeen painoimme kaukosäätimessämme olevaa hälytys painiketta. Tämänkin jälkeen odottelimme vielä puolisen tuntia, ennenkuin VNF:ltä saapui mies avaamaan portit. Tähän odotteluun menetimmekin sen edun minkä saavutimme aikaisemmalla lähtöajalla.

Kanavareissumme viimeinen tunnelinpätkä aiheutti hieman sekaannusta ja hämminkiä. VNF:n sulkumestari oli vakuuttanut meille muutama päivä sitten, että tunnelissa on liikennevalot ohjaamassa kulkua. Noin 100 metriä ennen tunnelia kanava kapeni noin 5 metrin levyiseksi. Olimme tuossa kapeassa kanavassa, kun vasta tajusimme, että tämä osuus on jo tavallaan tunnelia, koska veneet eivät voi millään näin kapeassa osuudessa kohdata. Ennen kavennusta oli ilmeisesti keltainen valosignaali, joka kuitenkin oli pimeänä ja teippien ympäröimänä (= rikki). Ei auttanut muu kuin lähteä soittamaan puhelimella VNF:lle. Ensimmäisestä paikasta, johon soitimme, annettiin toinen numero johon soittaa. Numerosta vastasi nainen, joka vain hoki että "Come to me"...siis mihin hittoon täällä keskellä ryteikköä pitäisi tulla? Tuossa vaiheessa olimme jo lähes tunnelin suulla ja kipparilla hiki otsassa ajatuksesta, että Calimero pitäisi peruuttaa 100 metrin matka kaartuvaa kanavaa pitkin. Lopulta ranskalaiselta naiseltakin löytyi englanninkielen taitoa, kun ilmeisesti kipparin äänestä kuuli, että tässä rupeaa olemaan tosi kyseessä, jos vastaan tulee proomu 5 solmun vauhtia. Englanninkielen sanat: "The way is clear for you" tipautti kiven sydämeltä, eikä tarvinnut ruveta kokeilemaan pystyykö Calimeron peruuttamaan 5 solmun vauhtia 100 metriä kapeassa kanavassa (ei voi). Toisessa päässä tunnelia ei ollut edes rikkinäistä liikennevaloa. Hieman mysteeriksi jäi millä liikenne tunneliin kontrolloidaan. Vaikka keltainen valo olisikin palanut, vilkkunut tai ollut pimeänä meille, niin miten tuollainen signaali olisi pitänyt tulkita?

Tunnelissa

Tunnelissa ajaessamme vesisadekin oli loppunut ja ukkospilvet olivat hävinneet. Tilalla oli taas lämmin auringonpaiste. Sulkusumasta selvisimme todella nopeasti. Olisimme ehkäpä tälle päivälle ehtineet mennä useammastakin sulusta läpi, muttemme millään arvanneet etukäteen sulutuksia niin nopeiksi. Kun yhteen sulkuun ajoi sisälle niin seuraava alkoi jo valmistelemaan sulkua valmiiksi meille. Lisäksi suurin osa päivän suluista laski meitä alemmas, mikä myös on nopeampaa kuin nousu. Itse asiassa kaikki nousevat sulut on viimein koettu ja tästä eteenpäin edessä on enää vain laskevia sulkuja kohti Välimerta.

Tunnelin yläpuolelle jäi myös Marnen alkulähde. Valitettavasti lähistöllä ei ole oikein sopivia kiinnittymispaikkoja. Olisimme halunneet käydä katsomassa joen alkulähdettä, kun kerran olemme käytännössä ajaneet vastavirtaan Marnen koko pituudelta.

Tänään tuli myös kuluneeksi neljä viikkoa siitä, kun lähdimme Dunkerquesta. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti näissä kanavissa. Kovasti tätä reittiä mainostetaan sillä, että neljässä viikossa ajaa Englannin Kanaalista Välimerelle. Varmastihan tuo on mahdollista, mutta kyllä melkoista vauhtia saa pitää ja paljon jää näkemättä. Lisäksi tuo neljä viikkoa on todella tiukka aikataulu, kun ottaa huomioon etteivät sulut välttämättä aina toimi niinkuin pitäisi.

Langres-Marne, Ranska – Piépape, Ranska: 11 mpk
Kokonaismatka: 1873 mpk

#95 Ke 17.08.2011 Rolampont, Ranska – Langres-Marne, Ranska

Aamulla vielä muut säätivät kovasti sulkuunajo järjestystä. Hädin tuskin kerkesi edes herätä, kun jo alkoi mahdoton sumpliminen kuka menee ja monelta. Me jättäydyimme tästä touhusta pois. On aivan sama kuka sulkuun ensimmäisenä ajaa, koska meno on hidasta joka tapauksessa. Ensimmäisenä sulkuun ajava voittaa maksimissaan parikymmentä minuuttia ja ei välttämättä edes sitä, jos joutuu odottelemaan vastaantulevaa liikennettä.

Ilmapuntarin lukema on tipahtanut edelleen. Voi olla ettei se enää näytä oikein, koska olemme reippaasti merenpinnan tason yläpuolella, johon taas ilmapuntari on säädetty. Säätila on näet ollut varsin aurinkoinen ja lämmin jo pari päivää. Siitä huolimatta ilmapuntarin lukemat lähentelevät jo myrskylukemia.

Tänään keskivauhti tipahti entisestään. Tulimme 6 mailin matkan neljässä tunnissa. Tuohon mahtui seitsemän sulkua. Tarkoituksenamme olikin kyllä tulla vain Langres-Marneen, koska halusimme käydä muutaman kilometrin päässä olevassa Langresin linnoituskaupungissa.

Iltapäivästä lähdimme kapuamaan kohti Langresia. Onneksi aurinko meni hieman pilveen, koska nousu kaupunkia kohti oli pitkä ja jyrkkä. Kiipeäminen kyllä palkittiin todella hienolla kaupungilla ja näköalalla. Näköala on todella hulppea, jopa Alpit näkyvät kaukaisuudessa! Kaupunki on rakennettu kukkulalle ja sitä ympäröi edelleen 1500-luvulta oleva muuri ja linnoituksen tornit. Itse kaupunki näyttää enemmänkin keskiaikaiselta, kuin tyypilliseltä ranskalaiskaupungilta. Kävimme yhdessä linnoituksen tornissa tutustumassa museoon sekä kävelimme kaupungin muuria pitkin jokusen kilometrin.

Rolampont, Ranska – Langres-Marne, Ranska: 6 mpk

Kokonaismatka: 1862 mpk

Ken rakensi tämän katon, olisi voinut tulla rakentamaan meille mastotellingin

Näkymä Langresin muureilta

Langres