 |
| L'Ardèche, viimeinen Rhônen ketjuproomu, joka eteni joen pohjassa olevan ketjun avulla. |
Lähdimme aamupäivästä pyöräilemään parin kilometrin päässä olevaan Valencen kaupunkiin. Kävimme ensiksi kolkuttelemassa lähistöllä olevien parin venetarvikeliikkeen ovia. Tarvitsisimme jokusen merikartan välille Marseille – Barcelona. Liikkeet olivat kuitenkin kiinni, joten kartat jäivät ostamatta, vaikka ne oven takana olivatkin tarjolla parin metrin päässä. Jos Port Saint Louissista ei karttoja löydy, niin täytynee taas vinguttaa Visaa netissä ja odotella tyynesti karttojen saapumista postitse.
Kaupungilla käppäilimme edestakaisin pikkukujia ja isompia katuja. Pistäydyimme turisti-infossa kysymässä tuttua kysymystä: Onko täällä internet-kahvilaa. Ei ollut. Pidemmällä olisi ollut joku peliluola, jossa kyseinen harvinaisuus olisi ehkä ollut, mutta koska infotäti ei ollut varma aukiolosta, niin jätimme hortoilun pitkin Valencen sivukujia väliin. Bongasimme kuitenkin lähistöltä kahvilan, jossa oli langaton yhteys. Päätimme, että ruokailun jälkeen käymme selailemassa Hesarin ja laittamassa kuuteen Barcelonassa olevaan satamaan viestiä, josko jostain noista satamista löytyisi pienelle venhollemme talvehtimispaikka...sopuhintaan tietysti. Huvittavaa on, että esimerkiksi Marina Port Vellin (jetsetin suosima paikka, eli me) hinnastosta ei edes löydy 9 metriselle veneelle hintaa. Hinnat alkavat vasta kymppi metrisestä veneestä ja loppuvat jonnekin superjahtien tienoille.
Pääsimme myös pitkästä aikaa oikein ravintolaankin syömään. Ravintolat kun ovat auki vain muutaman tunnin puolenpäivän jälkeen tai sitten myöhemmin illalla, niin meillä on hieman jäänyt ravintolat väliin. Joko olemme olleet niin myöhään satamassa, että ravintolat ovat kiinni tai sitten emme taaskaan ole muistaneet tätä rajoittunutta ravintoloiden aukioloaikaa ja olemme marssineet paikalliseen raflaan kuin Rossoon, olettaen että ruokaa saa aina. Vaan kun ei saa. Tällä kertaa kipparin ruokavalikoima ei ollut yhtä kauhea kuin Epernayan nakit. Tosin hieman kummeksutti, että jauhelihapihvitkin olisi saanut tilattua raakana. Tuli tilattua mediumina, kun ei aivan ymmärtänyt taaskaan mitä tilasi. Ihan hyvää ruokaa oli. Leena pitäytyi taas tutussa ja turvallisessa pitsassa, jossa ei voi kovin montaa asiaa mennä pieleen.
 |
| ISO rotta! |
Illalla täytimme vesitankkia parin kanisterin avulla. Vedenpaine oli aivan onneton ja operaatio vei hetkisen. Viereisestä brittiveneestä tarjosivat meille letkua operaation jouduttamiseksi, mutta kieltäydyimme, koska vesitankkimme on sen verran pieni, että täyttäminen sujuu kyllä kanistereillakin. Vesiletkua meille on tarjottu muistakin veneistä aina, kun olemme noiden kanistereiden kanssa touhunneet. Emme ostaneet vesiletkua Dunkerquesta ja loppujen lopuksi olemme pärjänneet ilmankin. Letkun kanssa tulee myös ongelmaksi se, että erilaisia liittimiä pitäisi olla loputon määrä. Mitään standardia liitoksissa ei tunnu täällä olevan.
 |
| Ei vaan, kyseessä on Nutria eli Rämemajava. Englanniksi nimi kylläkin on jokirotta. Meidän mielestä otus oli veikeän näköinen, mutta paikallisille kyseinen otus on vitsaus, koska se tuhoaa joen rantaa ja viinirypälepengerryksiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti