#170 - #176 Ma 31.10.2011 - Su 06.11.2011 Barcelona, Espanja

Viikko on sujunut sateisissa merkeissä. Lähes koko viikon on tummat pilvet kierrelleet Barcelonan yllä ja vettä on tullut enempi ja vähempi käytännössä joka päivä johonkin kellon aikaan. Ainakin on suolat huuhtoutuneet veneestä ja jollasta, joka edelleen odottaa veneen kannella kuivumista ja kassiin pakkaamista. Tälläinenhän se talvi ilmeisesti täällä on ja syyskuusta marraskuuhun pitäisi olla märin vuodenaika.

Sadepilvien lomassa puikkelehdimme alkuviikosta katsomaan Port Olympicoa ja Port Velliä, jotka olivat ne kaksi muuta vaihtoehtoa talvehtimispaikaksi. Kummatkin satamat ovat kyllä ihan mukavan näköisiä, mutta Port Forum on meidän miehistöllämme huomattavasti parempi paikka. Pepin kanssa olemme päässeet kävelemään lähes tyhjällä rannalla ja puistossa sekä heittelemään palloa läheisellä nurmikentällä, jossa ei yleensä ole ketään. Olympico ja Vell ovat aivan keskustassa ja lähistöllä ei Pepin kannalta ollut mitään mielenkiintoista eikä minkäänlaista paikkaa juoksuttaa Pepiä vapaana.

Vaikka Forum sijaintinsa kannalta onkin loistava (jättimäinen kauppakeskus vielä aivan kulman takana), niin satamana tämä ei ole kovin miellyttävä. Jostain syystä satamaan pääsee maininkia tietyllä tuulensuunnalla ja ilmeisesti johtuen sataman pienuudesta sekä siitä, että sataman reunat ovat pelkkää betonia, jää maininki elämään satamaan vielä tuulenkin loputtua. Lisäksi maininki repii veneiden kiinnitysköysiä todella rajulla voimalla. Olo on kuin autossa, joka tekee äkkijarrutuksen, kun köydet jälleen kiristyvät. Jonkinsortin suunnitteluvirhehän tässä satamassa on. Samanlaista kiinnitysköysien riuhtomista emme missään muualla ole kokeneet. Olemme miettineet johtuuko mainingin jääminen satamaan siitä, että sataman reunassa ei ole mitään kivetystä tai kasvillisuutta, vaan pelkkää betonia, joka ei maininkia "ime" itseensä niinkuin "elävä" satamanreunusta tekisi.

Sukellusvene 1800-luvun puolivälistä. Espanjan laivasto
ei nähnyt mitään käyttöä toimivalle sukellusveneellä ja
sukellusveneen keksijä kuoli köyhänä miehenä.

Satama on suht hiljainen ja ainakaan meidän laiturissa ei ole muita veneitä talvehtimassa samalla tavalla kuin me, vaan kaikki ovat lentäneet kotiin. Vieressämme on kuitenkin espanjalainen 34-jalkainen Van de Stadt teräsvene, jonka omistaja ja pojat ovat käytännössä joka ilta veneellä. Kyseisen veneen omistaja ei oikein englantia hirveästi puhu, mutta sen verran pääsimme juttuun, että veneen merkki tuli ilmi sekä se, että vene on rakennettu runkoa myöten täysin itse. Puuhaa oli kuulemma riittänyt yhdeksäksi vuodeksi ja vene oli viimein tämän vuoden huhtikuussa laskettu veteen.

Muutaman veneen päässä taas on 33-jalkainen Elan purjevene, joka toimii koulutusveneenä. Väkeä veneeseen tungetaan noin kymmenisen kappaletta ja sitten mennään. Tuota on ollut ihan hauska seurata, kun veneen ruorissa on aina eri henkilö. Hyvinhän tuo on sujunut, vaikka erään kerran oli lähellä, ettei vene kojahtanut sataman betonireunaan, käännös kun laiturista on todella tiukka. Tuntuvat myös lähtevän koulutusajolle oli säätila mikä tahansa. Tänäänkin on vettä tullut kaatamalla ja Pepin kanssa rannalla käydessä meinasi itse lähteä tuulen mukana lentoon, mutta koulutusvene lähti urheasti merellä ja tuli vielä yhtenä kappaleena takaisinkin.

Lauantaina kävimme Barcelonan merimuseossa, mutta meillä oli jälleen hieman huono tuuri museoiden kanssa. Pysyvä näyttely oli suljettu remontin takia ja pääsimme ainoastaan katsomaan vaihtuvaa näyttelyä, joka kertoi matkustamisesta merellä. Vanhoja karttojakin näyttelyssä oli mukana. Ei vain pysty ymmärtämään miten 1300-luvulta olevalla merikartalla on navigoitu mihinkään.

Hetken piti hieroa silmiä, kun olimme mielestämme näkevinämme parven
papukaijoja. Google paljasti, että kyseessä on Munkkiaratti, joka on
alunperin Argentiinasta, mutta karanneet lemmikkipapukaijat ovat
levittäytyneet myös luonnonvaraisiksi Espanjassa.