Maanantaina kävimme koko revohkan voimin Gaudin puistossa. Säätila ei kyllä oikein puistokävelyä suosinut, kun vettä tuli todella reippaasti. Itse puiston kujat muuttuivat mutavelliksi vesisateen voimasta. Päätimme hurauttaa puistosta kahdella taksilla veneelle juomaan kahvit. Hyvin mahtui seitsemän ihmistä, koira ja kahdeksan kuukautinen lapsi 30-jalkaiseen veneeseen kahville. Vielä "hauskempaa" olisi tehdä pitkä purjehdus tuolla väkimäärällä kaikkien istuessa tiukasti paikoillaan...
 |
| Gaudin puisto kaatosateessa |
Veneeltä lähtiessä sitten saatiinkin hieman toimintaa touhuun, kun kippari ei erikseen ollut huomannut kaikille sanoa, että taskut kannattaa veneessä aina pitää kiinni jos niissä jotain arvokasta on. Niinhän siinä sitten kävi, että kipparin seisoessa laiturilla lapsi sylissä ei voinut muuta tehdä, kuin katsoa kun Välimeri nielaisi Annelin lompakon ja melkein passinkin. Onneksi passi sentään kellui, joten se saatii pelastettua helposti. Hulluun suomalaiseen tapaan Lassi päätti yrittää sukeltaa lompakkoa satama-altaan pohjalta. Pelastusyrityksestä ei kuitenkaan tullut mitään veden sameuden vuoksi. Lisäksi vesi on suht syvää altaassa ja ylös tullessa ei olisi tiennyt mihin kohtaan olisi pulpahtanut pintaan, vaikka laiturin alle. Nytpä siis veneemme alla on 50 euroa käteistä ja Visa-kortti. Ehkäpä nuo tuo hyvää onnea?
Tiistaina ja keskiviikkona tutustuimme hieman kaupunkiin kävellen. Jatkuva vesisade kuitenkin hieman hillitsi kävelyhaluja, varsinkin kun viemäröinti näyttää olevan Barcelonassakin olematonta, jolloin rankkasateella kadut lainehtivat vedestä.
Torstaiaamuna heräsimme jälleen aamukuudelta ja lähdimme saattamaan Karhusen klaania paluulennolle. Veneelle takaisin päästyämme otimme päiväunet. Loppuviikon otimme myöskin rauhallisesti vain lepäillen. Olemme niin rauhalliseen tahtiin tutustuneet Barcelonaan, että nyt kun oli vieraita lähes viikon verran ja joka päivälle enemmän ohjelmaa kuin normaalisti, niin olo oli aivan uupunut.
 |
| La Rambla iltavalaistuksessa |
 |
| Koiran koulutusta veneellä... |
Veneeltä lähtiessä sitten saatiinkin hieman toimintaa touhuun, kun kippari ei erikseen ollut huomannut kaikille sanoa, että taskut kannattaa veneessä aina pitää kiinni jos niissä jotain arvokasta on. Niinhän siinä sitten kävi, että kipparin seisoessa laiturilla lapsi sylissä ei voinut muuta tehdä, kuin katsoa kun Välimeri nielaisi Annelin lompakon ja melkein passinkin. Onneksi passi sentään kellui, joten se saatii pelastettua helposti. Hulluun suomalaiseen tapaan Lassi päätti yrittää sukeltaa lompakkoa satama-altaan pohjalta. Pelastusyrityksestä ei kuitenkaan tullut mitään veden sameuden vuoksi. Lisäksi vesi on suht syvää altaassa ja ylös tullessa ei olisi tiennyt mihin kohtaan olisi pulpahtanut pintaan, vaikka laiturin alle. Nytpä siis veneemme alla on 50 euroa käteistä ja Visa-kortti. Ehkäpä nuo tuo hyvää onnea?
1 kommentti:
Oli kiva reissu, ja hyvä että Pepikin sai hieman lisäkoulutusta ja kalat rahatarjoilun. Kiitos Barcelonan isäntäparille!
-Anni-
Lähetä kommentti