Aamulla ilmapuntarin lukemat olivat synkeät; 977 millibaaria ja ulos vilkaisemalla pystyi myös nuo lukemat todentamaan. Lähdimme kuitenkin hieman italialais-belgialaisen veneen jälkeen liikkeelle.
Matkan varrella VNF:n henkilökunta kyseli meiltä mihin olemme matkalla tänään ja mihin jatkamme matkaa huomenna. Heidän kyselyidensä tarkoitus on selvittää milloin olemme manuaalisuluilla, jotta joku on päästämässä meidät läpi suluista. Ongelmana vaan reittisuunnitelman kertomisessa on, ettemme aivan tasantarkkaan pysty tietämään mihin pystymme laittamaan Calimeron kiinni. Tämän johdosto tulimme antaneeksi eri henkilöille hieman erilaisia sataman nimiä tämän ja huomisenpäivän tavoitteiksi.
Viévillen kohdalla olimme puoli kahden maissa ja italialais-belgialainen vene oli pysähtynyt aterioimaan satamaan. Heidän mukaansa kahden jälkeen useampi vene lähtisi jatkamaan matkaa kohti Chaumontia. Kävimme kyselemässä naiselta, joka päästi meidät parista viallisesta sulusta ja sillasta läpi, josko mekin voisimme vielä jatkaa matkaa, mutta hän ei oikein innostunut reittisuunnitelman muutoksesta. Ongelmaksi muodostuisi ahtaa kaikki veneet sulkuihin, joissa on heikosti kiinnityspisteitä. Niinpä päätimme jäädä Viévilleen ja nauttia sataman tarjoamasta sähköstä, vedestä, vessoista ja suihkuista naurettavaan 3 euron päivähintaan. Satamamaksut ovat käsittämättömän halpoja. Voisi jo puhua ilmaisesta, jos vertaa hintoja meren rannalla oleviin satamiin. Ja suurin osa kiinnittäytymispaikoista täällä myös on ihan ilmaisia – jopa sähkö ja vesi.
Veneemme nimi herättää täällä aina hymyn ihmisten huulille. Lähes jokainen tunnistaa veneen nimen ja varsinkin lapset kanavan varrella tuntuvat innostuvan, kun veneen kyljessä lukee isolla Calimero. Ilmeisesti kyseinen piirretty pyörii parhaillaankin Ranskan televisiossa tai sitten tuo italialainen piirretty on todella hyvin tunnettu Ranskassa, koska vauvasta vaariin tuntuvat kaikki tunnistavan nimen. Itse emme ole koskaa Suomen televisiossa kyseistä piirrettyä nähneet ja veneen nimen historia juontuu ensimmäisen omistajan lapsiin, jotka pitivät kyseisestä piirretystä. Eli on tuo joskus reilut kolmekymmentä vuotta sitten pyörinyt Suomenkin televisiossa.
Pepi on hieman voipunut näihin jatkuviin sulutuksiin. Se kun ehdollistui edellisten kesien aikana niin voimakkaasti siihen, että jos moottori käynnistetään niin Pepin on parasta mennä sisälle. Yleensä moottorin käynnistäminen kun on tarkoittunut purjeiden laskua tai laiturista lähtöä, jolloin on sitä parempi, mitä vähemmän on tassuja kannella. Ehdollistuminen on niin voimakasta, että jopa satamassa kun viereinen vene on käynnistänyt moottorin, niin Pepi on mennyt sisälle. Lisäksi moottorin kierrosten vähentäminen on Pepille tarkoittanut automaattista sisälle menoa. Kierrosten vähentäminen kun yleensä on tarkoittanut laiturointia, jolloin taas on parempi ettei ylimääräisiä tassuja ole kannella.
 |
| Jokaisessa pienessäkin ranskalaiskylässä on muistomerkki Ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille |
Nyt kun sulutuksia on välillä puolen mailin välein ja siinä välissä vielä tiukkoja ohituksia proomujen kanssa niin tuo moottorin kierrosten vähentäminen ja lisääminen on lähes tauotonta. Lisäksi suluissa sammutamme usein myös moottorin, jottei sulussa oleva moska tukkisi moottorin vedenottoa. Pepi ei enää edes ole aivan varma pitääkö sisälle mennä vai ei, mutta suurimmaksi osaksi se edelleen loikkii edestakaisin sisälle ja ulos voimakkaan ehdollistumisen tuloksena. Iltaisin se sitten on lähes puolikuollut väsymyksestä, kun se ei ole voinut päivällä edes nukkua moottori vuoksi...
Rouvroy-sur-Marne, Ranska – Viéville, Ranska: 12 mpk
Kokonaismatka: 1831 mpk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti