Ensimmäiset veneet menivät ohitsemme jo hieman kahdeksan jälkeen, joten karttakirjasemme tieto sulkujen aukiolosta ei aivan pidä paikkaansa, se kun väittää sulkujen toimivan yhdeksän ja kuuden välillä.
Päivän toisessa sulussa VNF:n mies tuli antamaan ranskankielisen lapun ja kovasti selittämään jotain. Mies viittoili kanavaa eteenpäin, pyöritteli päätänsä ja näytti käsimerkein stoppia. Sydän hypähti kurkkuun, kun sen verran tajusimme, ettei kanavaa pääse enää ilmeisesti eteenpäin. Miekkonen ei kuitenkaan puhunut sanaakaan englantia ja me emme taas aivan tajunneet hänen selityksestään mikä ongelman nimi on. Nappasimme miekkosen lapun ja rupesimme sitä kääntämään veneessä. Lappusta kääntäessä selvisi, että noin 50 kilometrin päässä on ongelmallinen kääntösilta, joka on kiinni pari päivää. Meitä sillan ongelman ei kuitenkaan pitäisi haitata, koska olemme kyseisen sillan kohdalla vasta sunnuntaina, jolloin sillan pitäisi jo olla toimintakuntoinen.
Tämä kanava, joka on valmistunut vuonna 1907 on paikkapaikoin hieman heikossa hapessa. Proomuliikenne, joka aikoinaan on ollut vilkasta tällä kanavaosuudella, lähti kääntymään laskuun Toisen Maailmansodan jälkeen ja tätä nykyään vain muutama proomu päivässä menee suluista läpi. Proomujen poissaolo tarkoittaa sitä, että kanava on matala varsinkin reunoistaan. Lisäksi kasvillisuutta kasvaa aivan vedenpintaan saakka ja vain aivan keskellä kanavaa on veneen levyinen ränni vapaana kasvillisuudesta. Lisäksi ongelmat sulkujen ja siltojen kanssa tuntuvat olevan arkipäivää, kun huviveneliikenne on suurin asiakaskunta ja huviveneet taas eivät varmasti ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä VNF:lle.
Kohti Välimerta johtaa kaksi muutakin kanavaverkostoa Ranskan läpi, ns. Keskinen reitti ja Läntinen reitti. Keskisellä reitillä on muutama kymmenen vuotta sitten ollut vettä myös 1,80 metriä, mutta koska proomuliikennettä kanavassa ei enää ole, niin veden syvyys ei enää ole kuin 1,40 metriä ja paikkapaikoin kuulemma mahdollisesti vieläkin vähemmän. Läntisellä reitillä kulkee kuulemma joitakin proomuja, mutta kanava on muuttumassa koko ajan matalemmaksi. Meidän käyttämän Itäisen reitin kohtalo on varmasti kymmenessä vuodessa samankaltainen, kun loputkin proomut katoavat täältä. Canal du Midissä Etelä-Ranskassa ei myöskään enää ole kuin 1,40 metriä vettä, mahdollisesti vieläkin vähemmän ja sulut ovat rapistuneet. Kyseinen kanava oli kuulemma parikymmentä vuotta sitten parimetriä syvä kanava.
Proomuliikenteestä on se hyöty, että proomut itsessään jo ruoppaavat kanavaa, koska ne pistävät kaiken moskan liikkeelle pohjasta. Tänään näimme yhden proomun ja se nostatti veden alta valtavan mutapilven. Emme pystyneet tuota proomua kovin rantaan edes väistämään. Viittoilimme proomunkipparille, että kovin on vähän vettä ja hän vain nauroi ja vilkutti.
Jonkin verran kanavien reunustoja pengerretään uudelleen ja uusia laitureita ja palveluita on rakennettu kanavan varteen. Kanavan mataloituminen kyllä tarkoittaa sitä, että kymmenen vuoden kuluttua ei Calimerolla enää täällä mennä.
Écriennes (sulku no. 68), Ranska – Chamouilley, Ranska: 16 mpk
Kokonaismatka: 1800 mpk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti