#28 La 11.06.2011 Brunsbuttel, Saksa – Cuxhaven, Saksa

Eilen illalla ollessamme kävelyllä kaupungilla viereemme oli tullut suomalaisvene Nena (Elan 333), jota pariskunta oli siirtämässä Kroatiasta Ouluun. Olivat lähteneet maaliskuun puolivälissä ja viimein olivat siinä vaiheessa, että Reedsin Nautical Almanacin (satamat Tanskasta Gibraltarille, vuorovedet ynnä muuta ynnä muuta, tiiliskiven kokoinen ja painoinen opus) voi heittää mereen tai tehdä juhannuskokon, sillä kun ei Itämerellä ole mitään virkaa. Ilta kului mukavasti turisten, euron viiniä maistellen ja käytännön vinkkejä mieleen painaen.

Nena lähti aamusta jatkamaan matkaa ja me puolestaan jäimme paikoillemme odottamaan tiettyä kellonlyömää, jolloin vuorovesivirta olisi sopivan suuntainen. Tästä eteenpäin seuraavan vuoden vuorovesi tulee sanelemaan lähdön hetken. Enää ei lähdetä aamukahdeksalta tai sitten, kun siltä tuntuu. Joko lähdetään sopivalla vuorovedellä tai sitten odotetaan puolet päivästä seuraavaa sopivaa hetkeä.

Lädimme puoliyhden aikaan liikkeelle ja ajoimme Brunsbuttelin sulkuun, josta portit avautuivat Pohjanmerelle ja käytännössä aivan uuteen elementtiin, vuorovesialueelle. Hieman perhosia kyllä oli vatsassa, että minkälaista se käytännössä on. Sulkuporttien avauduttua meitä tervehti vastatuuli ja terävä aallokko vastaan, joka törmäsi toiseen suuntaan menevään virtaan. Käytännössä meri oli sekavan näköinen, varsinkin kun rahtilaivojen peräaallot vielä sekoittivat aallokon.

Aluksi tuntui ettei etenemisestä tule mitään, vaan on käännyttävä takaisin, kun loki näytti vaivaista 3 solmun vauhtia (veneen vauhti veden suhteen) veneen töksähdellessä aallokkoon. Vaan oli se viimein uskottava, että virta kuitenkin kuljetti meitä vinhaa 8 solmun vauhtia (veneen vauhti pohjan suhteen) eteenpäin.

Vauhdista johtuen olimmekin virran voimakkaimpana hetkenä sataman suuaukolla, josta paahdoimme kaasu täysillä satamaan, jossa virran vaikutus lakkasi. Leena jo kerkeksi huutamaan, että älä ohjaa seinää päin, huomaamatta, että virta kiidätti meitä kuitenkin poikittain vastakkaista seinää kohden. Samanlaisella tyylillä tulivat seuraavatkin veneet satamaan sisään ja kieltämättä homma näyttää villiltä rannalta katsellessa.

Illalla kävimme vielä kaupungilla kävelyllä ja syömässä kalaravintolassa miekkakalaa ja Solea (Englanniksi), josta ei ollut aavistustakaan mitä se on. Setvimme myös Cuxhavenin omintakeista vierasvenemaksu politiikkaa. Kävimme maksamassa laituripaikan, mutta vessa ei auennut. Se vaatikin vielä erillisen kortin, josta piti maksaa pantti. Tämän jälkeen luimme opaslehtistä, jossa sanottiin maasähkönkin vaativan kortin, vaikka maasähkö olikin veneessä kiinni ja toimi. Kävin taas satamakonttorissa, jossa täti oli jo ilmeisesti kyllästynyt meihin ja pudisteli päätään. Sama kortti kuin vessaankin kuulemma toimisi sähköön. Ei muuta kuin marssi takaisin veneelle ja räpläämään sähkötolppaa ja työntämään korttia sinne ilman mitään vaikutusta. Saksalaisveneestä selitettiin meille kovasti jotain saksaksi, josta emme muuta selkoa saaneet kuin 2,1 euro, sama lukema 2,1 vilkkui sähkötolpassa. Kyllästyneenä tähän korttien kanssa sähläämiseen luovutimme asian selvittämisen, kun kerran sähkö ainakin toistaiseksi toimii. Opaslehden mukaan myös makean veden saamiseen tarvitaan korttia...

P.S. Saimme ladattua edellisten viikkojen valokuvat, jotka löytyvät edellisistä blogimerkinnöistä.

Brunsbuttel, Saksa – Cuxhaven, Saksa: 17 mpk
Kokonaismatka: 947 mpk