Lähdimme puoliyhdeksän aikaan jatkamaan kanavamatkailua helteisessä kelissä, saatuamme satamakonttorista juuri leivottuja sämpylöitä. Päivä kului samoissa merkeissä kuin eilinenkin, eli vanhat ukot polkupyörineen menivät ohi oikealta ja jättimäiset rahtilaivat vasemmalta. Hieman puuduttavaa ajoa kylläkin, kun ilman pinnan jatkovartta ei voi juuri istua alas niin, että näkisi eteensäkin.
Hieman meidän tulomme jälkeen alkoikin vilske, kun noin viisitoista venettä saapui satamaan. Seuraillessamme touhua tulimme siihen tulokseen, että liika suomalainen kohteliaisuus täytyy heittää nurkkaan täällä päin maailmaa. Jos odottaa jonkun varsinaisesti kutsuvan kylkeen kiinnittymään, niin saa varmasti odottaa hartaasti ja pitkään. Sen sijaan pitää vain röyhkeästi mennä toisen veneen kylkeen sen enempiä kyselemättä tai selittelemättä. Näin kaikki muut näyttivät toimivan. Suomalaiselle moinen touhu on vähän outoa, kun miettii miten Suomen satamissa asiaan suhtauduttaisiin, eli ei varmasti kovin hyvin. Kun tokaisin viereemme tulleen saksalaisveneen kipparille, että onpahan paljon veneitä näin pienessä satamassa, hän vain tokaisi: Tämä ei ole kuin Suomi...
Rendsburg, Saksa – Brunsbuttel, Saksa: 36 mpk
Kokonaismatka: 930 mpk
 |
| Brunsbuttelin sulku rahtilaivoille, joista yksi on juuri sulussa. Vene on kiinni aivan tässä sulun reunassa. Meteli on melkoinen. |
 |
| Brunsbuttelin satama |
 |
| Rahtilaivojen sulku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti