#338 Ma 16.04.2012 St.Quay-Portrieux, Ranska - St.Malo, Ranska

Cap Fréhel

Heräsimme aamulla viiden maissa, mutta arvoimme lähtöä aina lähes yhdeksään saakka. Tuuli näet ei ollut aivan ennusteiden mukainen, vaan edelleen viuhui silloin tällöin vihaisen oloisesti, vaikka ennusteiden mukaan piti olla lähes tyyntä. Lopulta yhdeksän maissa päätimme lähteä kohti St.Malota, koska Granvilleen emme enää ehtisi ylävedeksi, jolloin sataman kynnyksen yli voi ajaa.

Aamusta merellä vielä tuulikin, mutta sitten tyyntyi...aivan ennusteiden mukaisesti. Mutta eiköhän se ole järkevää, ettei luota sääennusteisiin sokeasti, kun ei siellä tietokoneessa, joka niitä ennusteita laskee, tarvitse olla kuin muutama bitti solmussa ja ennuste on puuta heinää. Varsinkin, kun melkoinen myllerrys on tulossa Atlantilta.

Päivästä meitä kävi jälleen kuvaamassa Ranskan merivoimien helikopteri. Emme kyllä olleet lähimaillaakaan sotilasalueita, mutta silti kopteri pörräsi ympärillä ja tuli veneen perän puolelle, jotta saivat selkoa veneen nimestä ja kotipaikasta. Ilmeisen hankala homma kuvata Calimeroa helikopterista, kun vene on sen verran matala, että veneen nimi ja kotipaikka ovat lähes vedenrajassa.

St.Malossa olimme ennen neljää. Nyt olemmekin sitten keskellä Manner-Euroopan suurinta vuorovesivaihtelualuetta. Mont Saint-Michelissä, joka on tässä lähellä, vedenvaihteluväli on parhaimmillaan 15 metriä! Laskuvedellä meri vetäytyy 15 kilometrin päähän rannasta. Näistä satamista onkin pilottikirjassa huomautus, jotta sydänvikaisten kannattaa pysyä veneissä laskuvedellä, koska portaat laiturilta kovalle maalle ovat jyrkät ja pitkät, johtuen tuosta massiivisesta vuorovesivaihtelusta.

St.Malon satamassa pörräsi myös Ranskan tullin vene, joka ajeli jälleen Calimeron ohi ilman, että olisivat näyttäneet olevan meistä kovin kiinnostuneita. Saimme juuri syötyä, kun veneen ikkunasta näki, että tulli on viimein meistä kiinnostunut. Siellähän sitten seisoi viisi tullin virkamiestä jonossa, kaksi tuli veneeseen ja kolme piti huolta, ettei vaan Calimerosta pujahda salamatkustajia maihin. Ystävällisiä olivat ja halusivat vain nähdä veneen rekisteritodistuksen ja kysellä, että mistä olemme tulossa ja minne menossa. Kipparihan nyt hädin tuskin edes muisti aamuista satamaa, joten lokikirjaa oli luntattava. Tullimies pyysikin lokikirjan nähtäväksi. Olemme keräilleet lokikirjaan omaksi muistoksi postikortteja käymistämme paikoista sekä kaikenlaisia muita lippuja ja lappuja muistomielessä. Ei ole ennen tullut mieleen, että tällaisessa tarkastuksessa moisesta tavasta on hyötyä. Tullimies kävi sivut läpi ja koska korteista ja muista lappusista näkee selvästi mikä reittimme on ollut, ei lokikirjan tekstistä tarvinnut tehdä selkoa ja tullimies oli tyytyväinen.

Kiva kesämökin paikka keskellä aavaa merta. Pitänyt
rakentaa massiivinen aallonmurtaja ympärille, ettei
aallot pyykäise mökkiä mereen.

Lopuksi tulli neuvoi siirtymään jonnekin muualle vieraslaiturista, koska myräkkä on tulossa ja vieraslaituri aivan avonainen luoteeseen, josta tuulen ja ennenkaikkea mainingin pitäisi alkaa vyöryä huomenissa. Olimme toki tuon jo tajunneet itsekin, kun veneen avotilasta katsoessa veneen perän puolella paistoi avonainen meri luoteen suunnassa. Kippari marssi takaisin satamatoimistoon ja sanoi, että jostain muualta on saatava veneelle paikka, Ranskan tullin määrys! Hetken sormien pyörittelyn jälkeen meille löytyikin paikka sataman perukoilta. Onpahan ainakin neljä viisi riviä veneitä meidän ja mainingin välissä.

Näillä näkymin St.Malossa voi vierähtää jopa viikko, jos ennusteet pitävät täysin paikkansa. Mitään asiaa ei ole lähteä kohti Cherbourgia. Paikka paikoin Kanaalin saarten ja Ranskan rannikon välissä on vain pari kolme metriä vettä ja siihen kun yhdistää samanmoisen mainingin/aallokon, niin sangen hassustihan siinä käy.

St.Quay-Portrieux, Ranska - St.Malo, Ranska: 35 mpk
Kokonaismatka: 3767 mpk