Lähdimme liikkeelle puolikymmenen aikaa odoteltuamme ensiksi muutaman tunnin, että pahimmat tuulenpuuskat kuolisivat pois. Tuuli ei ollut ennusteiden mukaisesta pohjoisen suunnasta, vaan enemmänkin lounas – länsi akselilta. Merelle päästyämme tuuli tuntuikin juuri sopivalta, kunnes pääsimme noin viiden mailin päähän Setéstä. Tuuli voimistui todella kovaksi hetkessä. Saimme kuitenkin keulapurjeen sisään ja ison reivattua nopeasti. Saman teki samoihin aikoihin lähtenyt toinen vene. Pelkällä reivatulla isollakin menimme yli viittä solmua. Kovempaa tuulta kesti noin tunnin verran, jolloin tuuli laantui jälleen inhimillisiin lukemiin ja avasimme keulapurjettakin.
Iltapäivästä tuuli sitten loppuikin hetkessä aivan kuin joku olisi napista painanut. Laskimme purjeet ja jäimme hetkeksi lillumaan merelle käyden uimassa veneen perästä. Samalla kipparikin suoritti sukellusvelvollisuuden ja kävi katsomassa veneen pohjaa. Pohjassa kasvaa jonkin verran jotain, mutta ei mitenkään hirveästi. Kölin alareunakin on edelleen puhdas siinä mielessä, että siellä ei ainakaan kasva simpukoita. Potkuri ja vetolaite ovat täysin puhtaita. Vetolaitteesta on myrkkyväri osittain kulunut pois, vaikka siihen aika monta paksua kerrosta keväällä maalasikin. Tosin kuluminen näytti enemmänkin siltä, kuin vetolaitteeseen olisi osunut jotain. Mahdollisesti kanavissa on jokin puunkappale osunut, kun muistuu ainakin yksi kerta mieleen, jolloin vedenalta kuului ikävän kuuloinen rutina, aivan kuin kepakko olisi jäänyt potkurin ja vetolaitteen väliin.
Uintihetken jälkeen lähdimmekin moottoroimaan kohti Port Barcarèsia. Haluaisimme jo piakkoin päästä Espanjan puolelle ja toisaalta pois myös Lyonin lahdelta, joka myös tänään näytti kovatuulisemman puolensa, vaikka ennusteet suht kevyttä keliä lupasivatkin.
Parinkymmenen mailin päässä Port Barcarèsistä tuuli heräsi jälleen. Aluksi vaimeahkona, mutta nostattean hyvin pian tuulen sellaisiin lukemiin, että purjeita oli jälleen kiiren vilkkaa vähennettävä ja pidettävä lakista kiinni. Reivatulla isolla ja pienellä kaistaleella genuaa vene kulki lähes seitsemää solmua, mikä rupeaa olemaan maksimivauhti Calimerolle. Mitä lähemmäs Port Barcarèsia pääsimme, sitä kovemmaksi tuuli kävi. Vasta aivan aallonmurtajan tuntumassa tuuli hellitti hieman. Mitä ilmeisimmin korkeat vuorenhuiput vahvistavat lähes tuulen kuin tuulen koviin lukemiin. Setènkin kaupunki sijaitsee korkean kukkulan juurella, joka selkeästi vahvisti tuulen päästyämme avomerelle. Port Barcarès taas on todellisten vuorien ympäröimä.
Hyvin ja vauhdikkaasti päivä sujui. Vene vain on yltäpäältä suolassa, kun aallot pärskähtelivät päällemme. Kovin isoa aallokkoa rannan puolelta puhaltanut tuuli ei kuitenkaan kasvattanut mikä teki menosta suht tasaista. Jatkanemme huomenna matkaa kohti Espanjan ja Ranskan rajaa. Taas on luvattu kevyttä keliä, käytännössä lähes tyyntä. Saa nähdä miten hyvin ennuste paikkaansa pitää.
Ma 12.09.2011 Seté, Ranska – Port Barcarès, Ranska: 48 mpk
Kokonaismatka: 2331 mpk



1 kommentti:
Ihania kuvia! Niitä on kiva täällä syyssateen keskellä katsella. Huokaus...
-Anni-
Lähetä kommentti