#268 - #274 Ma 06.02.2012 - Su 12.02.2012 Barcelona, Espanja

Köydestä jäänyt jälki laiturissa

Tällä viikolla on jälleen aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta, eli sateet jäivät hyvin vähäisiksi. Lämpötilat ovat kyllä öisin jossain nollan ja parin miinus asteen paikkeilla, mutta iltapäivästä auringon paistaessa on lähes t-paita keli. Hieman ollaan tehty vielä veneen huoltotöitä. Irroitimme levangin, jonka ruuvin reikien kautta on sateilla hieman tullut vettä sisälle. Ajatus tuon irroittamisesta tuntui hikiseltä urakalta etukäteen, kun ruuvi-mutteri yhdistelmiä on noin viitisentoista ja osa näytti hieman hapettuneilta. Homma kuitenkin sujui kivuttomasti ja levanki oli irroitettu, puhdistettu, tiivistetty ja kiinnitetty uudelleen parissa tunnissa. Kun olisi Suomessakin aina näin hyvät veneen kunnostuskelit. Näyttävät espanjalaisetkin käyttävän hyväksi sitä, että venettä voi rempata aina. Parin veneen tiikkikansia on tässä laiturissa restauroitu talven aikana. Toisessa omistaja kyllä ilmeisesti kyllästyi kyseiseen kanteen ja jätti vain paljaan teräskannen jäljelle, kun oli saanut koko kannen revittyä irti ja paikkailtua tasaiseksi.

Uninen tunnelma Barcelonassa

Barcelona on ollut kyllä loistava talvehtimispaikka. Tekemistä ja näkemistä on riittänyt. Tosin nyt kaupunki rupeaa jo hieman tuntumaan kotikaupungilta ja meillä ei ole kovin montaa sellaista paikkaa enää näkemättä, jotka välttämättä haluamme nähdä. Hieman rupeaa jo tuntumaan siltä, että voisi tässä johonkin suuntaan pikkuhiljaa lähteä. Noh, eihän tässä enää ole kuin kolmisen viikkoa niin ollaan lähes Bilbaossa ja sitten ruvetaankin taas tuttuun puuhaan, eli kyyläämään silmä kovana sääennusteita, sopivia tuulia, vuorovesiä ja virtoja. Kolmisen kuukautta täällä Barcelonassa kyllä vierähti nopeasti ja aika ei tullut pitkäksi. Tämä siis miljoonakaupungissa. Olemmekin miettineet kuinka mökkihöperöiksi olisimme muuttuneet alkuperäisen suunnitelman mukaisessa Ceutassa, jossa on vain 75 000 asukasta. Voi olla, että takaisin Suomeen tullessa olisi saanut kirjautua suoraan parantolaan...

Viikolla ajattelimme käydä katsomassa Sagrada Familiaa sisältä, mutta ilmeisesti muutamalla muullakin turistilla oli sama ajatus, koska jono oli aivan käsittämätön. Kun meillä on valinnanvaraa milloin mennä paikalle, päätimme jättää käynnin johonkin hieman hiljaisempaan arkipäivään. Sen sijaan suuntasimme Kolumbus-monumentille, jonka huipulle pääsee hissillä ihailemaan kaupunkimaisemaa. Ahtaanpaikankammosta tai korkeanpaikankammosta kärsivälle paikkaa ei voi suositella. Hissiin, joka monumentin huipulle vie, mahtuu juuri ja juuri neljä ihmistä ja hissin kuljettaja. Tässäkin ihmismäärässä joutuu hieman tiivistämään, jotta hissin ovi mahtuu avautumaan. Itse näköalatasanteella on myös tiivis tunnelma. Kaksi ihmistä ei käytännössä mahdu rinnakkain ja näköalatasanne kierretään jonossa, jonka jälkeen yritetään taas survoutua hissiin, jonka ovi mahtuu hädin tuskin avautumaan tasanteelle. Kaiken tämän kruunaa se, että kun hissi lähtee liikkeelle alhaalta tai ylhäältä, niin torni huojuu todella selkeästi!