#123 Ke 14.09.2011 Port Vendres, Ranska - Llancà, Espanja

Cap Béaria lähestymässä

Lähdimme aamuyhdeksältä liikkeelle askarrellen ensiksi veneen pois ahtaasta paikastaan. Hankalaa lähteä, kun takana ei ole veneen mitallista tilaa peruuttaa. Moni muukin lähti samoihin aikoihin merelle. Meidän perässämme tuli hieman isompi kaksimastoinen purjevene.

Merellä tuuli viuhui taas sangen kovalla voimalla. Avasimme genuaa niin, että se oli kerran reivattuna ja lähdimme myötätuulessa kohti Espanjaa. Hieman ihmettelimme seuranamme lähtenyttä kaksimastoista venettä, joka avasi vain pienen pienen kaistaleen genuastaan. Cap Béarin eteläpuolelle päästyämme meillekin selvisi syy noin maltilliseen purjevarustukseen. Kyseinen niemenkärki vahvisti tuulen todella kovaksi. Tuulimittaria kun ei ole, niin jää tarkemmat lukemat arvoitukseksi ja ehkä on parempi ettei edes tiedä tuulen voimakkuutta. Mutta sanotaanko niin, ettemme ikinä ennen ole kuulleet tutkamastosta lähtevän kukkopilliä muistuttavaa vihellystä, kun tuuli siihen osuu. Rullasimme genuaa sisään niin, että siitä oli lähes hyödytön kaistale enää ulkona ja silti vene kulki yli seitsemää solmua.

Llancàn satama

Matkaa meillä ei paljoa ollut tälle päivälle ja rantautumisen kanssa tuli hieman kiirus veneen vauhdista johtuen. Tuossa tuulessa ankkurointi ei tullut kyseeseenkään, joten päätimme suunnata ensiksi Llancàn satamaan, mutta kun mielestämme paahdoimme siitäkin vauhdilla ohi, otimme suunnan Puerto de la Selvaan...siis mielestämme. Ajaessamme aallonmurtajasta sisään meitä kuitenkin tervehti kyltti: Tervetuloa Llancàn satamaan! Kaikki niemenkärjet näyttävät hieman samoilta ja satamia on joka lahdenpohjukassa, joten meni hieman pieleen tuo kohdesatama. Perillä kuitenkin.

Satamasta tuli pari marineroa avustamaan rantautumisessa, joka oli hieman kinkkinen kovassa sivutuulessa ja pohja-ankkurin kanssa temppuillessa, josta piti nostaa paritkin köydet veneeseen. Lopulta yksi marinero otti kenkänsä pois ja tuli veneeseen auttamaan köysien kanssa, kun meinasi puhti loppua tuulen painaessa venettä. Satamakonttorin tuulimittari näytti aallonmurtajan takanakin olevan tuulta 12 - 13 m/s.

Tästä köysien kanssa temppuilusta selvittyämme ja hengityksen tasaannuttua, satamakonttorissa meinasi tulla sitten nitroille tarvetta nuoresta iästämme huolimatta. Satamakonttorissa juorulehteä lukeva tukevahko senjorita lykkäsi kipparin käteen laskun yöpymisestä. Viisikymmentäkaksi euroa kiitos... Kipparin ilme ei värähtänytkään työntäessä luottokorttia senjoritan käteen, vaikka toisella silmällä yrittikin laskusta tiiruilla, että tuliko sen 9 metrin eteen vahingossa vielä ykkönen ja veneen pituudeksi niin ollen 19 metriä. Vaan ei, 9,07 metriä pitkän veneen taksa on 52 euroa. Jäi Ärkösund kauas taakse hinnassaan. Juuri kun pääsi eilen sanomasta, ettei ole ollut kallista. Noh, tuota hintaa selittää se, että Espanjan puolella on vielä menossa sesonki (High season) huomiseen saakka. Tämän jälkeen hinta tipahtaa puolella tuosta ja päästään taas järjellisiin hintoihin. Ranskan puolella sesonki loppui elokuuhun. Lokakuun lopussa hinta tippuu entisestään, koska silloin alkaa "Low season". Mutta kyllä tuohon hintaan tosiaan sopiikin tulla avustamaan laituroinnissa.

Päivän vietimmekin sitten ihastellessa maisemia, uiden ja snorklaten sataman vieressä olevassa pienessä lahdenpoukamassa. Kaupungin edustallakin on isompi hiekkaranta, mutta tuossa poukamassa oli paljon kaloja, joita oli snorkkelin kanssa hauska tiirailla. Lisäksi ihmettelimme paikallista kieltä, joka kuulostaa hieman ranskalta, mutta ei kuitenkaan. Lopulta muistui mieleen, että kyseessä on mitä ilmeisimmin katalaaninkieli. Mukava olla viimein Espanjassa. Ei Ranskassakaan varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta viimeinkin vessoissa on istuinrenkaat...

Port Vendres, Ranska - Llancà, Espanja: 12 mpk
Kokonaismatka: 2361 mpk

Snorkkelilahtemme