Tänään olikin maston nosto vuorossa kolmelta iltapäivällä. Täytyy sanoa, että jos kotosuomessakin maston nostot ja laskut ovat hieman aina stressaavia, niin täällä tarttee sitten jo purkillisen valiumia mukaan. Tehokkaita kavereita olivat kyllä, masto oli pystyssä hetkessä ja vantitkin kiinnittivät nopeasti. Toiminta oli liiankin nopeaa ja yhtään emme ehtineet opastamaan maston nostossa. Tokihan kaverit nostavat ja laskevat vuodessa varmaan tuhansia mastoja, mutta on mastoissa yksilöllisiä eroja.
Lopputulos tästä "tehokkaasta" toiminnasta oli se, että Calimeron todellinen "lakupötkylä" masto oli S-mutkalla nostossa, rullapurjeen profiili oli samanlaisella mutkalla ja kietoutuneena nostokurjen ympäri, vantit oli kiristetty niin, että purjeura teki S-mutkaa koko 10,5 metrin matkan ylöspäin, isopurjeen nostin oli onnistuttu saamaan saalingin väärältä puolelta ja niin edelleen. Se vähä mitä pyysimme kavereilta oli, että nosturikuski olisi työntänyt mastoa taaksepäin, jotta peräharuksen olisi saanut helposti kiinni, niin sitä hän ei tietenkään suostunut tekemään. Muutenkin täällä on tuntunut niin Dunkerquessa maston laskussa kuin täällä Port St.Louis du Rhônessa maston nostossa, että nosturikuskit eivät kuuntele veneen omistajaa missään tilanteessa. Ilmeisesti täällä harvemmin mastoja otetaan alas tai nostetaan, joten se ei ole veneen omistajille niin arkipäiväistä kuin Suomessa, jossa maston kanssa touhutaan joka kevät ja syksy.
Noh, masto on ehjänä pystyssä ja isopurjeenkin saimme kiinni. Genua jäi vielä odottamaan hieman tyynempää hetkeä. Täällä on nyt viimepäivät tuullut pohjoisesta ja tuuli on suht navakka. Aivan Mistral-tuulen lukemiin tuo ei yllä, mutta tästäkin tuulesta on helppo kuvitella miltä todellinen Mistral tuntuu.
1 kommentti:
Calimero palannut ylvääseen korkeuteensa :).
-Anni-
Lähetä kommentti