Puuseppä käväisi veneellämme puolenpäivän aikoihin satamakapteenin toimiessa tulkkina. Ilmeisesti pinnasta vielä saa ihan hyvän ja sen parissa puuseppä olikin ahkeroinut. Hän tuli ilmoittamaan, että tuo korjatun pinnan ilta kuudelta veneellemme. Ylimmän osan hän oli ilmeisesti irrottanut ja saumannut uudelleen. Oletamme ainakin, että jos tuo meidän puukepakko olisi ollut täysin mätä sisältä ei puusepän ammattiylpeys olisi sallinut enää mädän kepakon korjaamista.
Muilta osin päivä on kulunut massiivisen ukkospilven alla ollen. Ukkonen on jyrähdellyt kumeasti ja salamat välähdelleet. Vettäkin varsinkin iltapäivästä on tullut todella reippaasti. Käväisimme myös kaupungilla kävelemässä. Vettä satoi myös kävelyreissumme aikana, joten kovin kummoista tutkimusmatkaa emme kaupunkiin tehneet. Mukaan kyllä tarttui lisää suklaacroissantteja, niihin tulee himo! Ehkäpä ranskalaiset syövätkin pelkästään niitä aamu- ja iltapalaksi?
Iltapäivästä oltuamme menossa maksamaan oleskelumme vielä yhdeksi yöksi huomasimme joella moottoriveneen hinauksessa. Autoimme hinattavan brittiveneen laituriin. Heiltä oli moottori tiltannut keskellä jokea. Ilmeisesti olivat onnistuneet soittamaan tähän satamaan, josta pieni moottorivene oli lähtenyt heitä hinaamaan. Kyllä se on Murphyn laki, että aina kriittiset osat veneestä hajoavat pahimmassa mahdollisessa säässä. Kaatosateen laskiessa näkyvyyden minimiin ja virtaavassa joessa ei ainakaan haluaisi moottorin pettävän. Britit joutuvat jäämään tähän ilmeisesti ainakin tiistaihin saakka, jolloin telakka vasta pystyy katsomaan moottoria. Ovat nyt yrittäneet sitä käynnistellä ja moottori pitää todella kummaa ääntä...kuin möreä ja rikkinäinen pasuuna!
P.S. Saimme pinnamme takaisin. Tulipahan hieno! Puuseppä uusi ylimmän osan, joka oli alkanut irvistämään. Lisäksi hän hioi koko pinnan niin hyvin, ettei uskoisi että kyseessä on sama vanha kepakko. Vain lakkaus jäi meidän harteille, kun eihän sitä tällaisessa aikataulussa pysty tekemään. Täytyypi odotella, kun taas on aurinkoinen keli ja ruveta läträämään lakan kanssa. Lisäksi puuseppä toi meille vielä hunajaa ilmeisesti omasta mehiläistarhastaan.
P.S. Saimme pinnamme takaisin. Tulipahan hieno! Puuseppä uusi ylimmän osan, joka oli alkanut irvistämään. Lisäksi hän hioi koko pinnan niin hyvin, ettei uskoisi että kyseessä on sama vanha kepakko. Vain lakkaus jäi meidän harteille, kun eihän sitä tällaisessa aikataulussa pysty tekemään. Täytyypi odotella, kun taas on aurinkoinen keli ja ruveta läträämään lakan kanssa. Lisäksi puuseppä toi meille vielä hunajaa ilmeisesti omasta mehiläistarhastaan.
2 kommenttia:
Tuntuu, että aina kun meillä paistaa teillä sataa ja toisin päin...
Pitää jotain kirjoitella aina välillä tänne, että tiedätte, että me täällä kyllä luetaan ja seurataan silmä kovana teidän kuulumisia! Yleensä vaan tulee luettua, ei kommentoitua.
Nyt mä sain kauheen himon suklaacroissanteihin, että kiitos vaan :)
Ihanaa matkan jatkoa!!!!
Minna
Saitte hunajaa, mutta maksoiko pinnan korjaus hunaja, maltaita, vai frangeja?
Mukavasti tuntuu matkanne sujuvan, toivottavasti edelleenkin!
Lähetä kommentti