Marssimme aamupäivästä hakemaan pari kanisterillista dieseliä. Neuvojen mukaan dieseliä kannattaa hamstrata aina, kun mahdollista. Tankkauspisteitä on niin harvakseltaan ja ei ole kauhean hauskaa huomata keskellä maaseutua, että diesel on loppu. Sama juttu on veden kanssa.
Ostimme lisäksi läheisestä venetarvikeliikkeestä kiinnittymisraudat. Eli siis terävät terästikut, jotka voi työntää maahan kiinni ja tämän jälkeen kiinnittää veneen köydet näihin rautoihin. Hieman kuin teltan kiinnitystapit. Nämä ovat lähes välttämättömyys kanavilla. Niissäkin paikoissa joissa on rannassa pollarit, niiden väli on yleensä niin pitkä, ettei kiinnitysköysiä saa järkevästi vedettyä veneestä. Lisäksi kiinnittymisrautojen avulla voi myös pistää veneen kiinni paikkoihin, joissa ei pollareita ole.
Kävimme myös kaupoilla ja syömässä. Ravintolassa tarjoilija ilmeisesti tunnisti puheemme suomeksi, koska hän rupesi kovaan äneen huutelemaan tunnetuimpien suomalaisten nimiä: Litmanen, Räikkönen, Kovalainen, Häkkinen, Mäkinen ja niin edelleen. Pyysi sanomaan terveisiä, kun pääsemme Suomeen.
Internetyhteyksiä täällä ei ole sitäkään vähää, mitä meren rannalla oli satamissa. Kävimme turisti-infossakin kyselemässä internetkahvilaa, mutta sellaista ei kuulemma ole. Kirjastossa pääsimme kyllä pikaisesti tarkistamaan sähköpostit, mutta tietokone ei antanut vastata yhteenkään sähköpostiin jostain syystä. Lisäksi muistitikkua ei saanut kiinnittää kirjaston koneisiin, joten blogin päivittäminen odottaa ilmeisesti Pariisiin saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti