#32 Ke 15.06.2011 Helgoland, Saksa - Borkum, Saksa
Seuraavat määränpäät...
Eilen kävimme vielä kävelemässä Helgolandin ympäri ja täytyy sanoa, että saari on todella hieno, kunhan vain pääsee ostoskaduista eroon. Jyrkillä kallionseinämillä pesii tuhansia ellei kymmeniä tuhansia lintuja. Meteli, joka tuosta määrästä lintuja syntyy, on korviahuumaava. Pepikin pisti korvat luimuun. Helgoland on tähän saakka reissuamme ehdottomasti hienoin paikka.
Helgolandin jylhät kalliot
Myöhemmin illalla kylkeemme kiinnittyi vielä saksalainen vene. He olivat hyvinkin innoissaan vielä illasta vekslaamaan veneitä eri järjestykseen (saksalainen laituriin ja Calimero ulommaiseksi) kuultuaan kellonajan, jolloin tarkoituksemme oli lähteä: 04:00. Kello oli soimassa jälkeen kolme aamuyöstä ja pirtsakoina lähdimme kohti Borkumia.
Koko päivä oli käytännössä aivan tuuleton, vain maininki oli jäljellä, joka olikin jo hieman erilaista kuin Itämerellä. Aallot olivat isoja, mutta loivia ja aallonvälit olivat pitkiä. Vastaan tulevat veneet katosivat aaltojen taakse ja hetken kuluttua nousivat jälleen esiin aallonharjalla. Tyyni merenpinta paljasti myös kaikenlaista ihmeteltävää merestä. Alkumatkasta ihmeteltiin isohkoja meduusoita, siitä jonkin ajan päästä meressä kellui hehkulamppuja ja loppumatkasta ihmeteltiin taskurapuja, joita oli sankoin joukoin pinnan tuntumassa. Ei jääty kuitenkaan niitä pyytämään.
Helgolandin satama
Borkumissa olimme puolikahdeksalta illalla. Sisäänajot näihin satamiin, joissa virtaus on kovaa, on omanlaisensa operaatio. Virta lähtee hyvinkin nopeasti viemään venettä aivan väärään suuntaan. Nytkin menimme Ems-joen suistossa myötävirrassa lähes 7 solmua. Joesta pitää kuitenkin kääntyä pois ja ajaa satamaan johtavaan väylään, jota reunustaa hiekkasärkät. Joen ja väylän risteyskohdassa virta oli entistä kovempi ja suoraan sivulta, joka kiidätti tietysti venettä vinhaa vauhtia sivuttain. Kaasulla siitä selvisi, mutta paikallisia seurailemalla ilmeisesti rauhallisempiakin keinoja on, kun perässä tullut vene tuli hyvin hiljaa ja ajoi läheltä virranpuoleista poijua välittämättä sen suuremmin siitä, mihin suuntaan väylillä liikenteen pitäisi liikkua. Eli maassa maan tavalla ja tietyt säännöt voi unohtaa.
Koko päivä oli käytännössä aivan tuuleton, vain maininki oli jäljellä, joka olikin jo hieman erilaista kuin Itämerellä. Aallot olivat isoja, mutta loivia ja aallonvälit olivat pitkiä. Vastaan tulevat veneet katosivat aaltojen taakse ja hetken kuluttua nousivat jälleen esiin aallonharjalla. Tyyni merenpinta paljasti myös kaikenlaista ihmeteltävää merestä. Alkumatkasta ihmeteltiin isohkoja meduusoita, siitä jonkin ajan päästä meressä kellui hehkulamppuja ja loppumatkasta ihmeteltiin taskurapuja, joita oli sankoin joukoin pinnan tuntumassa. Ei jääty kuitenkaan niitä pyytämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti