Lähdimme hieman ennen aamukuutta kohti Västervikiä. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi ja tuultakin oli sen verran, että genua kokonaan avattuna veti myötätuulessa. Jouduimme kuitenkin käyttämään moottoria saavuttaaksemme edes jonkinlaisen matkavauhdin.
Iltapäivästä taivas meni pilveen ja taivaanrannassa näkyi tumma ukkosrintama. Onneksemme se kuitenkin ohitti meidät suunnaten kohti itää. Vain muutama tippa vettä tuli pilven reunassa ollessamme. Ukkosrintaman mentyä ohi, aurinko paistoi jälleen. Tuuli pysyi kuitenkin koko päivän kevyenä, joten rautagenua avitti purjegenuaa.
Merikarttoja selatessa päätimme, ettemme mene aivan Västervikiin saakka, koska satamat ovat lähellä kaupunkia ja matkaa satamiin pääväyliltä on noin reilut nelisen mailia ja tarkoitus olisi taas huomenna jatkaa matkaa, joten Västerivikiin tulisi aivan turha koukkaus. Kävimme katsomassa Idötä, jossa on satama, mutta se oli aivan täpötäynnä. Hetken pyörimme ja yritimme etsiä paikkaa, mutta eipä sellaista löytynyt. Uloimpana olevien veneiden miehistöt myös vetäytyivät meidät nähdessään veneisiin sisälle, joka on aika takuuvarma merkki, ettei haluta ketään tulevan kylkeen kiinni. Päätimme jatkaa siis Västervikiin saakka. Merikarttaa katsellessa lähistöltä paljastui kuitenkin useita hyviä ankkuripaikkoja ja yksi hyvä paikka johon jäädä killumaan keula-ankkurin varassa.
Marsholmenin ja Mjödön välissä oli kiva ankkurilahti, joka on oikeastaan avoin vain itätuulelle ja sellaista ei nyt pitäisi olla luvassa. Ankkuria viritellessä ajoi ruotsalainen suuri moottorivene järkyttävää vauhtia aivan vierestä ja kasteli keulassa hääräävän
kipparin. Lisäksi keulaluukku oli aavistuksen verran raollaan ja keulapiikin patjat ja vuodevaatteet kastuivat. Calimeron ongelma keula-ankkurin kanssa on se, ettei veneessä ole ankkuriboksia, vaan ankkuriketju on nostettava keulapiikin säilytyslokerosta omassa säiliössään kannelle. Nyt jäi luukku sen verran raolleen, että vedenpaisumus sisällä oli taattu. Onneksi lämppäri rupeaa pikkuhiljaa heräilemään henkiin, kun annos Pohjanmerta on ilmeisesti kuivunut.
Jatkamme huomisaamusta matkaa. Hieman olemme miettineet pyyhältävämme suoraan Nynäshamniin, jos huominen olisi yhtä mukava päivä kuin tänäänkin. Arkösund ei oikein houkuttelisi järkyttävän satamamaksunsa osalta ja toisaalta satama on luultavasti myös aivan totaalisen täynnä, kun se ei juuri Idötä suurempi ole. Katsotaan nyt mihin päädytään...
Kalmar, Ruotsi - Marsholmen, Ruotsi: 70 mpk
Kokonaismatka: 4945 mpk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti