Lähdimme aamukymmeneltä liikkeelle kohti Ranskaa. Tosin tuntuu, että tässä rajan pinnassa ei ole niin väliämissä maassa on. Jokainen vene kansallisuudesta huolimatta liehuttaa kolmea lippua: Ranska, Espanja ja Baski, lippujen järjestyksen vain hieman vaihtuessa veneestä toiseen. Me jätimme vielä Baskilipun liehumaan kohteliaisuuslipuksi seuraavan sataman verran, kun tuo Baskialue ulottuu myös Ranskan puolelle.
Karttaplotterin näyttökin päätti ennen lähtöä huomauttaa olemassaolostaan rupeamalla jälleen kenkkuilemaan. Nyrkki korjaus Maarianhaminassa onkin kestänyt tänne saakka. Nyt ei tarvinnut väkivaltaa käyttää, vaan sähköt pois, johtojen heiluttelu, sähköt päälle ja näyttö toimii jälleen. Ilmeisesti kosketushäiriö...jossain, kun tietäisi missä.
Merellä oli todella kevyt tuuli eikä juuri aallokkoa. Edellämme lähti pari ranskalaisvenettä ja yllättäen saimme napattua pari "päänahkaa" ohittamalla meitä pari jalkaa isommat ja lähes puoli vuosisataa uudemmat veneet. Tuntui oudolta mennä ohi meidän jälleen kerran raskaasti lastatulla ja syvällä uivalla proomulla. Nuo pari venettä jäivät myöhemmin pyörimään rannikon tuntumaan, kun ei täällä oikein ole mitään paikkoja mihin mennä. Samanlaisia satamia, kuin heidän kotisatamansakin. Hieman tylsältähän tuo tuntuu, kun vertaa Suomen saaristoon, jossa on paikkoja mihin mennä enemmän kuin ehtii yhden elämän aikana käydä. Siinä mielessä Suomen saaristo on kyllä ainutlaatuinen, mutta kyllä me ollaan täälläkin viihdytty vallan hyvin ja tänäänkin säätila oli niin loistava, että pystyi olemaan t-paidassa vastatuuleen purjehdittaessa. Maaliskuu ja t-paita kelit!
Lähestyessämme Angletia huomasimme jonkin matkan päässä meistä tummia hahmoja kohoilevan merestä. Kiikareilla tarkastellessa nuo hahmot paljastuivat delfiineiksi. Ohjasimme veneen pois kurssilta kohti delfiiniparvea. Jäimme kiltisti kauemmaksi katselemaan delfiinejä emmekä ajaneet niiden keskellä. Vaan nuo otuksetpa ovat uteliaita. Ne huomasivat meidät ja pari ilmeisesti jonkinlaista tiedustelijaa kävi katsomassa meitä ja hetken kuluttua koko iso parvi, ehkäpä noin reilut parikymmentä yksilöä, pyöri meidän ympärillä. Kyllähän tätä delfiinien kohtaamista on odotettukin, mutta varsinainen kohtaaminen olikin hieman hermostuttavaa. Ne nimittäin uivat todella kovaa ja tulevat suoraa venettä kohti, väistäen viime tingassa. Lisäksi kun osa noista näytti olevan lähes puolet meidän kipon pituudesta jäimme miettimään, että minkähänlaista jälkeä syntyy, jos viime tingan väistö ei onnistukaan. Lopulta delfiinilauma lähti jatkamaan matkaansa. Ilmeisesti me olimme viihdyttäneet niitä jo aivan tarpeeksi. Pari tiedustelijaa kävi vielä katsomassa meitä uudemman kerran, kun vene sai vauhtia, mutta lauma ei enää tullut veneen luokse. Kun katseli niiden vauhdikasta uimista, niin ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että ei noiden eläimien pito akvaarioissa ole millään tavalla järkevää. Niin isoa akvaariota ei olekaan, että ne pystyisivät vankeudessa uimaan samaa vauhtia kuin mitä meressä.
Angletissa olimme hieman puolikahden jälkeen. Vietämme huomisen päivän täällä ja maantaina mahdollisesti lähdemme jatkamaan matkaa säätilasta riippuen.
Fuenterrabia, Espanja - Anglet (Bayonne), Ranska: 18 mpk
Kokonaismatka: 3138 mpk
1 kommentti:
:)
t: Anni
Lähetä kommentti