Lähdimme puolikymmeneltä merelle, jossa ei käynyt tuulen virettäkään. Koko matka vajaat parikymmentä mailia oli samanlaista. Aina välillä tuntui, että nyt rupeaa puhaltamaan, mutta sitten sekin vähäinen tuulenvire katosi. Ensimmäinen päivä kanavien jälkeen, kun sattui päivä, ettei purjeita avattu ollenkaan vaan Volvo sai työntää meitä jälleen eteenpäin. Paikalliset tuntuvat kyllä ottavan kaikki purjeet esille mitä mahdollista ja menevät tyynessäkin kelissä moottorin työntämänä hurjaa vauhtia eteenpäin purjeiden läpsyessä villisti puolelta toiselle. Ei ihme että osassa paikallisia veneitä purjeet ovat nähneet jo parhaat päivänsä aikoja sitten.

Blanesissa olimme puolikahden maissa ja suuntasimme lähes heti sataman vieressä olevalle syrjäiselle rannalle, jossa oli taas hyvä snorkkeloida. Veneelle päästyämme laiturilta kuului moi! Maailma on todella pieni tai sitten Calimeron tuntee erittäin moni, koska ensimmäiset suomalaiset, joita olemme Välimerellä tavanneet, tunsivat veneen. s/y Nadjan kippari oli aikoinaan kisannut Calimerolla veneen ensimmäisen omistajan kanssa. Nadja oli lähtenyt toukokuussa Englannista ja kovista tuulista kertoivat hekin. Englannin kanaalissa ei kuulemma tänä vuonna oikein kesää edes ollut.
Illasta kävimme vielä katselemassa Blanesia, joka on suht iso kaupunki. Emme pitkään aikaan olekaan olleet näin isossa kaupungissa. Pariisi on varmaan ollut viimeinen kaupunki, jossa oli oikeasti kaupungin vilinää ja vilskettä. Sen jälkeen kaikki paikat ovat olleetkin enemmän ja vähemmän pieniä tai maalaiskyliä.
Palamós, Espanja - Blanes, Espanja: 19 mpk
Kokonaismatka: 2427 mpk
1 kommentti:
Heheh, entinen kilpaven Calimero on nyt eläkereissulla Espanjassa :):
-Anni-
Lähetä kommentti