 |
| Kaukosäädin sulkuja varten sekä lyhyet ja ytimekkäät käyttöohjeet, joista puolet vie teksti: Tämä laite maksaa 500 euroa, jos sen hukkaa tai rikkoo! |
Yöllä satoi edelleen vettä reippaasti ja aamu alkoi koleana ja pilvisenä. Lähdimme liikkeelle hollantilaisen moottoriveneen perään. Ajoimme alkumatkan hieman hiljempaa, jotta hollantilaiset ehtisivät ensimmäisestä sulusta läpi ja pääsisimme ajelemaan suluista omassa rauhassa ja parhaan paikan sulun seinästä valiten. Päivän sulut toimivatkin kaukosäätimellä. Kaukosäädin teki sulutuksista huomattavasti nopeampia, kuin mitä miehitetyt sulut ovat olleet.
Maisemat ovat muuttuneet melkoisesti mitä ne olivat ennen Pariisia. Marne virtaa laakson pohjalla ja kukkuloiden etelärinteet ovat täynnä viinirypäletarhoja viinin tekoa varten. Pohjoisrinteet ovat taas sankan metsän peitossa. Kylät ovat vanhan näköisiä niiden selvittyä ilmeisesti melkoisen vähällä kahdesta maailmansodasta. Teollisuuttakin on hyvin vähän joen varrella. Päivä meni tätä upeaa maisemaa ihaillessa nopeasti ja kolmen aikoihin olimme Château-Thierryn kohdalla, joka on Champagnen viinialueen sydän.
Rantautumisen jouduimme ottamaan kolmeen kertaan. Ensimmäisessä paikassa kahden moottoriveneen välissä betonireunus oli kaareva veden alla. Köli ilmeisesti kolkkasi hieman tuohon reunukseen ja emme voineet venettä ottaa millään aivan reunaan kiinni vaarantamatta lasikuituista veneen pohjaa, peräsintä ja potkuria, jos ohi olisi ajanut proomu ja tuonut mukanaan aallokkoa. Seuraavaan paikkaan meidät neuvoivat hollantilaiset, mutta siellä jäimme metriä ennen rantaa mutaan kiinni. Leena kyllä ehti loikata jo veneestä pois ja ei pystynyt enää hyppäämään takaisin veneeseen. Ei auttanut muu kuin kipittää rantaa pitkin seuraavaan kiinnittymispaikkaan. Ranskalaiset olivat hieman kummissaan, kun kippari jätti miehistön rantaan. Seuraavaksi kiinnityimme hollantilaisen moottoriveneen kylkeen, mikä meidän olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä kerralla.
 |
| Hieman joutuu jumppaamaan, jos arpoo automaattisulussa väärin sen puolen, mistä sulun mekanismi käynnistetään |
Illalla kävimme tutustumassa kylän keskellä olevaan keskiaikaiseen linnan raunioon. Linnan muureilta avautui aivan uskomattoman hienot näkymät Marnen jokilaaksoon. Kyllähän täällä saisi menemään aikaa vaikka kuinka. Näitä maisemia katsellessa ei ole enää harmittanut merireitin jääminen väliin. Nuo merenrantasatamat on kuitenkin nähnyt useiden muiden matkakertomusten kautta, mutta näistä paikoista ei ole aiemmin juuri kertomuksia lukenut. Olo on kuin tutkimusmatkaajalla, kun ei aivan tarkasti tiedä mitä eteen avautuu.
Ollaankin tässä katseltu kanavakartastoa ja vitsailtu, että näitä jokia ja kanavia pitkinhän pääsisi vaikka takaisin kotisuomeen ja Suomenlahdelle. Ensiksi Saksan puolelle, siitä Tonavalle ja Tonavaa pitkin Mustallemerelle. Siellä masto takaisin ylös, pieni purjehdus etelä-Venäjälle ja Volgaa pitkin ylös. Volgalta kohti Jäämerta ja Jäämereltä alas Laatokalle ja Laatokalta Suomenlahdelle. Voisi olla melkoinen reissu ja muistaakseni joku suomalainen tuon tyyppistä reissua yrittikin, mutta venäläisten paperisotaan se ilmeisesti kaatui.
La-Férte-sous-Jouarre, Ranska – Château-Thierry, Ranska: 23 mpk
Kokonaismatka: 1710 mpk
 |
| Marne |
 |
| Muistomerkki Ensimmäisessä Maailmansodassa kaatuneille |
1 kommentti:
Upeita maisemia ja mielenkiintoista matkantekoa! Teidän blogi on mun työpäivien ehdoton piristys, jatkakaa samaan malliin :)
Onnekasta etenemistä kanavissa ja toivotaan tarpeeksi syviä vesiä:)
t. Sinne ja takaisin -blogifani Kaarina
ps. Leenalle halihalihaliterkkuja!
Lähetä kommentti