Lähdimme aamuseitsemältä vastarannalle tankkaamaan lisää dieseliä, jota onkin kulunut kiitettävät määrät jo muutamassa viikossa. Tankkauksen jälkeen suuntasimme kohti Oskarshamnia. Tuuli oli aamusta vielä sangen navakka, joten otimme ison yhdellä reivillä ylös ja menimme välillä osittain pelkästään sillä ja välillä moottorilla avittaen.
Hieman ennen puoltapäivää tuuli alkoi hieman heiketä ja kääntyä kohti etelää. Avasimme keulapurjetta hieman ja suuntasimme kohden Ölannin pohjoiskärkeä, jossa teimme käännöksen ja otimme suunnaksi Oskarshamnin. Veneen nopeus oli GPS:n mukaan jonkin aikaa 6,8 solmua, joka rupeaakin olemaan lähes maksimivauhti. Tästä eteenpäin tuuli rupesi heikentymään entisestään, joten purimme reivin pois ja avasimme koko keulapurjeen. Pääsimme käytännössä Oskarshamnin satamaan purjein.
Matkan aikana ilmeisesti lähes 30 vuotta palvellut pinnan (pinna = ruorin korvike, veneen ohjailuun), jatkovarsi päätti, että aika on täynnä ja kumivarsi, joka antaa jatkovarrelle liikkumatilaa joka suuntaan, katkesi. Noh, 30 vuotta kestänyt, että ehkä aika on investoida uuteen. Jos jostain löytyy samanmerkkinen, niin sellaisen ostamme. SeaSure Mk III ja ei tarvitse taas seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen miettiä asiaa.
Satamaan tullessa oli kuitenkin vähällä, ettei tullut isompaa rempan tarvetta. Päätimme ettemme mene aivan kaupungin keskustaan, vaan jäämme sataman suuaukolla olevaan vierasvenesatamaan. Satamaan johtaa sellainen merimerkkien viidakko, ettei siitä tuntunut ottavan mitään selkoa ensimmäisellä eikä toisellakaan vilauksella. Punaisia ja vihreitä viittoja, pohjoisviittoja, oransseja poijuja ynnä muuta oli pieni lahti täynnä.
Niinhän siinä sitten kävi, että huomasimme kaiun antavan koko ajan vähemmän vettä kölin alla, 2 metriä, 1,5 metriä, 0,75 metriä...tässä vaiheessa otimme koneen vapaalle....0,5 metriä...0,2 metriä....KLONK, KLONK, KLONK! Rautaköli osui sataman kivikkoon.
Vauhtia oli onneksi hyvin vähän ja lähes tyyni keli, joten vene hypähti kiven yli. Rautakölistä vain kuuluu sellainen maailmanlopun ääni, kun se johonkin osuu, että uskoo koko veneen hajoavan sillä sekunnilla. Ei muuta kuin peruutus pois paikalta ja uusi yritys merimerkkiviidakkoon, josta tällä kertaa selvisimme laituriin saakka. Satamalahdella kyllä kiiri muutama suomalainen kirosana, kun tajusimme menneemme kivelle.
Vaurioita ei tullut, mitä nyt kölistä on varmasti hieman myrkkyväri kulunut. Vesi on vielä sen verran kylmää, ettei oikein viitsi sukeltamaankaan ryhtyä, vaikka muuten tänään onkin ollut todellinen helle. Ensimmäinen t-paita keli.
Västervik, Ruotsi – Oskarshamn, Ruotsi: 42 mpk
Kokonaismatka: 488 mpk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti